Vuoden vaikeimmat jäähyväiset. Ainakin toivottavasti, ei tää tästä oikein pahemmaksi voi - tai ainakaan saa - mennä. Työtoveri kahdeksan vuoden ajalta vaihtoi työpaikkaa. Koko irtisanomisaikansa olen vain yrittänyt sysätä mielestäni asian - kieltäytyä uskomasta sitä. Tänään oli viimeinen päivä. Huomenna pitäisi osata olla ilman oikeaa ja vasenta kättään.

Hyvät parisuhteet ovat sellaisia, joissa puolesta sanasta tietää mitä toinen tarkoittaa. Sellaisia ovat myös hyvät työtoveruudet. Kumpikin tietää toisen tavat ja omituisuudet, tietää milloin voi häiritä ja milloin ei. Eikä ota nokkiinsa, jos toisella on tavallista huonompi päivä.

Kyllähän tässä tietysti oikeasti pärjää - eihän kukaan muka ole korvaamaton (fakta jonka tekee aina välillä mieli kyseenalaistaa). Mutta huominen tulee olemaan outo. Ja tekisi mieli antaa piiskaa ex-kollegalle, joka tämän kollegan minulta omaan puljuunsa vei. Facebookissa tavataan, usutan vampyyrit sun perään!