Täälläkin on wanha käpy -fiilis. Johtuu siitä, että löysimme jostain vanhat neuvolakortit. Siis omat. Joissa on "terveyssisaren" merkintöjä. Ja rastipaikka sille, jos on ollut lapamato.

Tulikos sitä synnyttyä 70- vai 40-luvulla..? Emmää enää muista. Joktap ko. dokumentit näyttävät museokelpoisilta.

Meillä oli muuten koulussa teemaruokapäiviä. Kerran oli viisikko-safkaa ja saatiin eväitä ja inkivääriolutta. Mutjoo, yksityiskoulu. Rikas mutta pimeä laitos.

Inkivääriolutta...!!?!

Mutta joo, kyllä niillä teemaviikoillakin jokin pointti on, vähän niinkuin kulttuurikasvatusta ruokailun ohessa. Ne teemathan kun ovat yleensä joko terveelliseen ruokaan tai johonkin "eksoottisen" maailmankolkkaan liittyviä. Jos on rahaa siihen niin mikä ettei. Tiesitkö että nykyään kouluissa on myös tietokoneita - mitä turhuutta! :)

Unohtui lisätä, että kumiperunoista olen aivan samaa mieltä, kuten myös sukupolvien pullamössöytymisestä. T: vm-85.

1950-luvun maalaiskansakoulussa kannettiin hernesoppa sangolla luokkaan. Muuten oli lähinnä puuroa. Usein pohjaanpalanutta.

Saman vuosikymmenen kaupunkilaiskansakoulussa sopan ja puuron syöntiin oli ruokasali, mutta aterioida piti päällysvaatteet päällä, jotta ulkoiluun varattu aika ei tuhraantuisi pukemiseen.

1960-luvun helsinkiläisessä yksityisoppikoulussa oli neljänä päivänä soppaa ja viidentenä kuoriperunoita ja soosia. Lauantaisin – silloin käytiin lauantainakin koulua – ei ollut ruokatarjoilua lainkaan.

Perjantain soosipäiviä lukuunottamatta olen siis lusikkaruokasukupolvea.

Itse joskus koulun keittiöllä työskennelleenä voin kertoa sisäpiirin tietona, että sellaistakin on ollut liikkeellä, että jotkut vanhemmat ovat toivoneet, ettei perjantaisin olisi keittopäivä kouluisssa, etteivät lapsukaiset jäisi niin kevyellä ravinnolla viikonlopun viettoon.

Joskus kaukaisessa lapsuudessa ala-asteen kyläkoulussa ruoka annosteltiin jonkun toimesta lautaselle ja kaikki oli syötävä, jälki-istunnon tai vastaavan rangaistuksen uhalla.

Myös silloin kun puuro oli pohjaanpalanutta, kirjaimellisesti, ja itse sai yhden niistä viimeisistä kauhallisista.

Siinä 8-vuotiaalta pikku-Pundelta tirahti itku silmään kun omia eväitä syövä opettaja pakotti syömään lautasen tyhjäksi. Eihän niin nuori osaa sanoa että ruoka on pahaa ie. täysin syömäkelvotonta.

Tai osaa, oksentamalla vähän myöhemmin lattialle :)

Nykyään oksentelen lähinnä blogien kommenttipalstoille.

Mut siitä huolimatta, yli 10 vuotta sitte lukiossa "Pedron makkarapata" oli ihan hyvää, vaikka se oli ihan normaalia makkarapataa johon oli laitettu edes jotain mausteita. Kumiperunoita en lue mausteiksi.

Minäkin olen kuullut, että maanantaisin ei kouluruokalassa tahdo riittää mikään ruokamäärä. Lapset ottavat lisää ja lisää.... Eli se siitä viikonlopun vietosta kotona.

Hyvä on myös muistaa, ettei kouluruokailu ole maailmassa suinkaan tavallista. Monissa maissa viedään omat eväät kouluun. Taitaa olla niin, että Suomi kuuluu siihen harvinaisempaan osaan maita, joissa kouluruokailu on maksutonta. Ja tosi hyvä niin.

Pave: Mun korvaani teemaviikot kuulostavat enemmänkin siltä, että yritetää taistella penskojen kaupasta kökköruuan ostoa tai täydellistä syömättömyyttä vastaan. Mikä ei siis toki mikään huono asia ole lainkaan, sinänsä. Ottaa vain kaaliin, että nykypäivän penskat ovat niin kermaperseitä, että niitä pitää houkutella jollain teemoilla syömään normaalia ravitsevaa ruokaa.

Minja: Joo olen kuullut samaa. Toiset eivät syö ja toiset syövät kun ei kotona saa. Pakko ihmetellä että mikä ihme niitäkin vanhempia oikein vaivaa. Jos kotona olisi ruokakulttuuri kunnossa, penskojen ei tarvitsisi jättää kouluruokaa syömättä tai myöskään syödä sitä liikaa. Tuntuu aivan törpöltä, että tämäkin asia on taas kaadettu koulun niskaan, ja sitten hellanduudelis lellitellään teemaviikoilla kun on keinot loppu...

Punde: Sama muistikuva. Onneksi minulla oli ongelmia vain tomaattisilakoiden kanssa. Tuntui aivan oudolta muuttaessani kyläkoulukulttuurista suureen kaupunkiin ja isoon kouluun, kun ruokaa sai yhtäkkiä ottaa itse tai ainakin keittäjälle pystyi sanomaan, että en nyt kuule ihan tuollaista kasaa sun tomaattisilakoitasi ota.

Helena: Kuten tuossa jo Minjallekin sanoin, niin jotainhan on perheen ruokakulttuurissa vialla kun noin käy. Ylipäätänsä koulun niskaan kaadetaan ihan liian paljon sellaisia asioita, jotka ovat perinteisesti perheen perinteisiä kasvatusvelvollisuuksia.

Hei kaikki, tervetuloa maistamaan pienehkön maalaiskunnan kouluruokaa. Syöhän sitä useimmiten, vaan ei aina. Ruokalista voisi yhtä hyvin olla 30 vuoden takaa, kovin eksoottisia virityksiä ei todellakaan näy. Kumiperunoista (tunnetaan myös nimellä Kinder-yllätysperunat) on omasta lapsuudesta niin öklöttävät muistot, että älkää kiltit toivoko niitä takaisin, edes kostona seuraavalle sukupolvelle.

Puuropäivä on kerran viikossa. Puuro ja mehukeitto ovat hyviä, mutta nälkä ei pysy poissa kuin muutaman tunnin. Voin vain kuvitella, kuinka kauan nälkä pysyy poissa kasvavalla teini-ikäisellä pojalla, joka lähtee aamulla kävelemään koulukyytiin ennen seitsemää ja on pahimmillaan kotona vasta puoli viideltä. Huom., tässä aikataulussa ei ole ylimääräisiä kylällä notkumisia, vaan koulukyydit määräävät tahdin.

Että teemaviikkoa vaan tännekin, kiitos. Jospa edes silloin voisi skipata sen silakkalaatikkopäivän ruokalistalta...

Tv. nimim. "Kouluruokailu on myös opettajan työpaikkaruokailu"

PS. Millaista ruokaa SINÄ syöt lounastauolla? Kelpaisiko teematon kouluruoka?

Minä itse asiassa kaipaan useastikin kouluruokia, varsinkint öissä. Kouluruuissa penskana mitään teemoja kaipailtu, vaan hyviä yksinkertaisia perusruokia.

Kuinka moni toteuttaa mitään teemaviikkoja kotonanakaan? Oikeasti, silkkaa humpuukia, johon ihmiset on tuuditettu ensin sikahintaisissa lounaskuppiloissa, ja nyt sitten samaa yritetään kaupata kouluihin.

Puuro- tai keittopäivänä vatsaa muuten pystyi ihan hyvin pönkittämään lisäkeraasteilla. Niillä sen vatsan oikeasti täyttää hyvin muutenkin, ja olo myös pysyy kylläisenä.

Tosin perinteinen ohraliisteri oli kyllä omina kouluaikoinani sellaista jöötiä, että todella käsittämätöntä, jos sillä ei pärjää iltapäivään.

Itse syön töissä ruokatauolla joko moskaa Alepasta tai "aina sitä samaa" ofiisissa vierailevalta catering-yrittäjältä ostettuna, koska työpaikkani virallinen ruokaetu on liian kankeasti toteutettu ofiisini työrytmiin ja lounassapuskan edellyttämiin etukäteistilailuihin nähden. Ei niillä kyllä mitään teemoja ole lounaseturuokailusynsteemissäkään paitsi jouluna ja pääsiäisenä.

Alepasta harrastamiani lounasmoskia on kolmea erilaista, aina samoja, ja osapuilleen sama tilanne on catering-miehelläkin. Oikein riittävä. Ei siihenkään mitään teemoja tarvita. Herkuttelun voi jättää kotiinkin.

Ottaen huomioon, että kouluissa on niitä oppilaita kuitenkin monikymmenkertainen määrä opettajiin verrattuna, niin enpä kehtaisi, jos itse opettaja olisin, ruveta vinkumaan turhista. Jos ei kouluruoka maita edes hyvän esimerkin näyttämisen velvoittamanam, niin opettajat voivat sentään opettajainhuoneessa mässyttää omia eväitään ja suklaapatukoitaan rauhassa ilman että on joku aikuinen vieressä länkyttämässä kouluruokailun tärkeydestä ja terveistä ruokailutottumuksista - toisin kuin ne opettajiensa armoilla olevat penskat.

Meneppäs Kirsukka sinne kouluun, tai päiväkotiin, ja syö sitä nykyruokaa.

Se on huonompaa kuin sinun, tai jopa minun, aikanani. Määrärahat on vedetty
niin tiukoille, ja nää teemaviikothan on silmänlumetta, vähän jauhepaprikaa
päälle ja saadaan meksikoviikko aikaan.

Eritoten niissä kouluissa joissa ei ole omaa keittiötä, muissa homma riippuu paljon keittäjästä.

(Meillä töissä on kahden-kolmen lajin lounas ja jälkiruoka, 5.20 juroa. :-)

Kieltämättä edellisestä keskiasteen tason kouluruuasta on aikaa se 15 vuotta. Mutta sillon oli lama ja silloinkin säästettiin rajusti. Valitettiin että kouuruuan taso laski roimasti. En minä vain huomannut. Sitä samaa se oli kuin aina ennenkin, paitsi että perunat piti kuoria itse (miten se muuten on yhtäkkiä muka taas ns. kallista ja kumiperunat ei, kun silloin kuorien tuloa perusteltiin kumiperunoiden kalliudella?) ja jotkut ruuat toistuivat hieman useammin kuin aiemmin.

En ole edes käynyt mitään bättrefolk-kouluja peruskoulusta pääsyni jälkeen, joten ruuan laatua ei voi oikein silläkään perustella. Itse asiassa panin merkille, että yliopistossa ruuan taso monilta osin jopa laski verrattuna lukiomurkinaan. Ruokalista oli ehkä monipuolisempi, mutta itse ruoka tuntui huonommalta. Laitoksesta riippuen tosin ruuassa tuntui olevan eroja - muistan että fuksivuoden uusista asioista olennaisimpia asioita oli opetella mitkä opiskelijaruokaloista ovat parempia kuin toiset.

Meillä on töissä catering-systeemi, jossa pitää viimeistään edellisenä päivänä tietää syökö ja mitä syö. Ja jos ei aikataulu sitten anna periksi ehtiä syömään juuri silloin kun murkinaa on tarjolla, tai jos on sairaana, joutuu joka tapauksessa maksamaan sen varaamansa ruuan hinnan. Aivan liian kankea synsteemi, jotta sitä voisi kuvitella käyttävänsä, vaikka etuna olisi, että safkat tilitetään aina palkasta eikä tarvitsisi laskea viikkobudjettiin erillisiä ruokarahoja. Edellisessä kustannuspaikassa oli oma ruokala samanlaisella palkastalaskutussysteemillä, mutta ilman etukäteistilaus- ja syömissitoutumisvelvoitetta. Sitä jäi ikävä.

En kyllä mielestäni valittanut kouluruoasta (paitsi ehkä vähän silakkalaatikosta, jota en ole tottunut syömään). Yritin vain hieman avata sitä, miltä kouluruoka maistuu aikuisen näkökulmasta. Se ei siis maistu juuri miltään, mutta nälkäänsä syö. Joissakin kunnissa kouluruoka on parempaa kuin toisissa. Nyt olen töissä sellaisessa kunnassa, jossa ei selvästikään ole laitosruokaan paljon varaa panostaa. Samat ruokalistat ovat siis käytössä kunnan kouluissa, terveyskeskuksessa ym.

Ja lounasruoasta kyselin sitä ajatellen, että useat aikuiset satsaavat lounaaseen 5-9 euroa, kun lasten kouluruoka tehdään alle eurolla /annos. Silloin useimmiten ruoissakin on eronsa. Eikä useinkaan kouluruoan hyväksi.

Lounassysteeminne vaikuttaa kyllä aika joustamattomalta, kun kyse ei mitä ilmeisimmin ole \\\"liukuhihnatyöstä\\\", josta päästäisiin tauolle aina samaan aikaan.

Herkullisia lounaita kaikille.

Mä en ihan tota aikuisen näkökulmaa osta. Olen itse 35. :-)

Noh. Pitäisi kai itse asiassa päästä kuokkimaan johonkin perskouluun, jotta saisi jonkun kuvan nykypäivän kouluruuan väitetystä mauttomuudesta. Kun veikkaanpa, että ei se sitä ole. Ei ollut sitä 15 vuotta sitten, vaikka kaikki niin halusivat väittää, joten miksi olisi nytkään. Ei se kouluruoka niin paljon takapakkia ole voin ottaa. Yksinkertaisia annokset toki ovat, kyllä, mutta kun kouluruokala ei ole kolmen tähden ravintolamaailma, eikä sen pidä siihen pyrkiäkään.

Ei esimerkiksi sairaalaruokakaan ole yleensä huonoa, vaikka kaikki sitä haukkuvat. Perinteisestihän kouluruokaa ja sairaalaruokaa vain on aina pitänyt haukkua, ilmeisesti siksi kun se ei ole ravintolasafkaa.

Lienee kai turha huomauttaa, että se 5-9 euroa, jonka aikuinen pulittaa lounasruokansa hinnasta, ei ole lähellekään annoksen todellista arvoa. Ei se nyt ehkä siihen euroon per annos putoa, mutta kyllä siitä katteet otetaan. Suurin osa aikuisten lounasruokien "maukkaudesta" tehdään nollabudjetilla: suolalla ja rasvalla.

Lounassysteemimme on tosiaankin erittäin joustamaton ja myöskin hyvin eriarvoistava. Se palvelee kyllä yhtiömme toimimhenkilöitä suhteellisen hyvin, mutta iso osa henkilöstöstä on paljon liikkuvaa porukkaa hetken varoitusajalla, joten siinä on vaikea tilailla seuraavaksi päiväksi ruokia, kun ei voi tietää joutuuko juuri lounasaikaan keikalle tms. Systeemi on todennäköisesti yhtiölle halvempi ratkaisu kuin lounassetelit tai lipukesysteeminen sopimus jonkin lähilounasruokalan kanssa, joten yhtiö tietenkin vähät piittaa palveleeko se työntekijöitä tasapuolisesti.

Järjestelyä on toki yritetty puolustaa sillä, että ison talon työntekijät näkevät muidenkin osastojen porukka, kun kaikki kokoontuvat syömään yhteisiin tiloihin, ja työasioita on helppo hoitaa lounaan ääressä. Mutta en minä ainakaan halua puhua työasioista lounastauollani enkä halua joutua siihen vaaraan, että joku tunkee pöytääni puhumaan niistä väkisin. Liikelounaat on sitten eri juttu.

No minulla on aikuinen agentti päiväkodissa jossa ruoka on siis samaa kuin seinän takana peruskoulussa. Lisäksi kaksi teiniagenttia yläasteella.

Ruoka on jossei pahaa niin syömäkelvotonta.
Aikuisella agentilla on hieman perspektiiviä peruskoulusta pohjoisessa jossa ruokalajit olivat jotain sellaista ettei etelässä olisi lapset menneet edes ruokalaan..

Ja ne teinit taas syövät kotona ja kylässä mitä vain.

Jossain menee raja, en minäkään syö pyttistä duunissa - mielummin kurnin ja syön vasta kotona.

Sairaalaruo'asta sen verran, että sehän on tarkoituksella mautonta eikä sitä pidä sekottaa tähän keskusteluun koska koulussa ei ole tarpeen hillitä syöjien syömähaluja.

Duunilounaista olen samaa mieltä, vituttaa jos pomo sattuu samaan aikaan kun se ei tajua että minä en elä duunia varten.

Ehkä olen vain porsas, joka syö hyvällä ruokahalulla mitä vain (paitsi tomaattisilakoita). Meillä tarhaikäinen syö hyvällä ruokahalulla sen sijaan tarhasafkaa, mutta ei äitinsä kokkauksia (enkä ole oikeasti aivan kurja kokki).

Sairaalaruokaon tarkoituksella mausteetonta, ei mautonta. Vai onko ihmiskunta tosiaan pilannut makuaistinsa liialla suolalla, rasvalla, paprikalla ja pippurilla? Minä olen sentään viittä vaille ketjupolttaja, jonka ei pitäisi maistaa mitään chiliä miedompaa, ja pidän silti sairaalaruokaa sangen maukkaana.

Pomolle kannattaa vihjata, että päivän pakollisesta puolituntistauosta ei makseta palkkaa, joten suu suppuun.

Se on itse asiassa osasyy sille miksi erityisesti karsastan meidän lafkan ruokasysteemiä, koska se on suoranaista kiristystä: joko astut talosta ulos ja tosiaan olet tauolla, mutta et saa ruokailuetua, tai sitten saat ruokailuedun, mutta et pääse töitä pakoon, vaikka et saa sen puolen tunnin ajalta edes palkkaa.