Olen musiikissa, ruuassa, vaatteissa ja kirjoissa varsin kaikkiruokainen. Epädiplomaattisemmin sanottuna minulla on niin huono maku, että minulle kelpaa lähes kaikki. Tunnistan kyllä ns. hyvyyden, nautinkin siitä jopa, mutta löydän helposti positiivisia asioita myös ns. keskinkertaisesta tai peräti huonosta, Beethoven voi joinain päivinä olla minulla ihan samalla viivalla Britney Spearsin kanssa, enkä näe siinä mitään Beethovenia loukkaavaa (tosin Britneynkään ei pidä tätä lukiessaan antaa asian nousta päähän).

Mutta jossain  kulkee minunkin rajani. Eilen illalla löysin sen pitkästä aikaa. Siitä on kulunut jokunen tovi kun viimeksi koin, että elämästäni on törkeästi varastettu pari tuntia, joten en muistanutkaan miten ärsyttävää se voi olla.

Kyllä, tiesin että Alien vs. Predator 2 on huono. Mutta koska luotan omaan huonoon makuuni, oletin että siitä saa edes jotain irti.

Olin pahasti väärässä. Niin huonoa esitystä ei saataisi aikaan edes finninaamaisten fanfiction-teinien kirjoitusilloissa. Kun miettii millainen tarinoiden maailma noidenkin ympärille on aikojen saatossa kehittynyt, niin AvP2:n asioiden käsittely ei ole vain huonoa, se on suorastaan rikollista.

Suututtaa kovasti niin Alienin kuin Predatorinkin puolesta.