Onpahan nyt tullut taas Wiillä leikittyä pitkästä aikaa oikein kunnolla.

Wiin Mario Kartista on sanottava, että vaikka pelissä ei suoranaisesti mitään uutta olekaan liikkeentunnistusohjauksen lisäksi, niin se nyt vain on titteli, jonka kohdalla Nintendo on jo pitkään tiennyt mitä se tekee. Radat ovat viihdyttäviä, ja aiempien Nintendo-alustojen klassikkoradat tuovat juuri sopivasti nostalgiaa. Pelin mukana tuleva muovinen irtoratti antaa samanaikaisesti sopivasti autolla-ajotuntumaa, mutta tuo silti mieleen myös lapsuuden autolla-ajoleikit, jolloin pärryytettiin huulilla ja vatkattiin sohvalla frisbeetä rattina.

Kun penskan lisäksi myös joukko aikuisia ihmisiä jaksaa väännellä feikkirattia (ja melkein pärryytellä huuliaankin) niin pakkohan peli on tuomita onnistuneeksi. Ainoa paha miinus on profiilien rajoittaminen neljään. Sama ongelma on edelleen monissa muissakin Wiin peleissä, vaikka muistimoduliajoista on tultu jo reippaasti eteenpäin. En käsitä, en.

Viikon toinen kiitettävä tuttavuus on Wii Fit, jonka saloihin olen vihdoin ehtinyt tutustua tarkemmin. Jo puolen tunnin sekoitus ohjelman erilaisia treenauksia joogasta voimaharjoituksiin riittää nostattamaan reippaan hien pintaan ja tuomaan jäseniin sen jumppasalilta tutun fiiliksen, joka sieltä kuuluukin kotiin mukanaan kantaa. Olen ihan koukussa.

Ohjelman mukana tuleva tasapainolauta on tukevaa tekoa ja seisoo hyvin lattialla. Ja haistelee aivan pirun hyvin liikkeet. Alussa ohjelmalle on kerrottu oma pituus, se on nuuskinut itse painon ja laskenut sitten BMI:n, ja sitten on vähän tasapainoiltu. Vehjes laskee jonkin sortin fyysisen iän sen tasapainottelun mukaan, ja se on synsteemin pöllöin lenkki - niin heppoisin perustein että huh huh. Mutta kyse ei olekaan sitten jatkossa siitä, vaan että saa hiton kivoja tehtäviä, jotka huijaavat liikkumaan, parantamaan omaa tasapainoa jne. Aidosti kivaa, aidosti venyttävää ja vanuttavaa, ja paljasti muun muassa että olen aika toispuoleinen. Mies totesi, että oman selkänsä kannalta tietyt harjoitteet eivät olisi hänellekään yhtään pöllömpiä.

Itse asetin ohjelmalla tavoitteeksi pudottaa kevään possuilun seurauksena kertyneet ylimääräiset kolme kiloa. Ohjelma on realisti, suorastaan fiksukin, ja toppuuttelee heti, jos pyrkii tahtiin, jolla karistetaan yli puoli kiloa viikossa. Ei se toki moisesta kieltäydy, mutta avaa kyllä sanaisen arkkunsa terveellisyydestä. Itse päätin pyrkiä lepsutahtiin, eli 3 kiloa pois 2 kuukaudessa.

Väittävät että Wii Fit olisi loukkaava, kun haukkuu lihavaksi yli BMI-25-tapauksia. Mutkun se nyt on totuus suurimmassa osassa tapauksia, vain häviävän harva tavis on "suuriluinen". Ja urheilijat tietävät olla ottaatta nokkiinsa moisesta. Minua ei moinen kettuilu häiritse, vaan tunnustan suoraan, että syy BMI-25:n ylittymiseen on vyötärölläni ja reisissäni hyllyvä vararavintojärjestelmä - siitäkin huolimatta että mahdun nykyään normaalikokoisten ihmisten vaatteisiin.

Mutta se Wii Fitistä, sillä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä leivottiin kuitenkin viikon voittaja. Kun iso sakki lievässä kaljassa olevia myöhäiskolmekymppisiä jaksaa pelata melkein kahdeksan tuntia putkeen Boom Bloxia, niin kyseessä ei voi olla kuin hyvyys. Sekä yksinpelissä että moninpelissä runsaasti erilaisia variaatioita tarjoava tikku-palikka-rakennelmien tuhoamispulmapeli on kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan loistava, ja wiin ohjainta on käytetty juuri siinä ominaisuudessa kuin tällaisessa pelissä pitääkin. Toimii kuin junan vessa. Illanistujaispelien aatelia.