Janilla on kyllä todella hyvä pointti näistä eduskunnan työryhmien mietintämyssysessioista: yhtäkkiä asioita aina putkahtelee, ja huksfluks ne ovatkin sitten jo hyväksyttävinä. Ja vaikka peruskansalainen saisikin tehokkaasti tietoa erilaisten asioiden valmisteluista, yleensä asiat eivät ole riittävän jäsenneltyjä ns. tavallista kansalaista ajatellen ennen kuin alkaa olla liian myöhäistä.
Nuorena olin nuorille tyypilliseen tapaan muka kauhean tiedostava ja vallankumouksellinen, ja kirosin sitä, kun lampaat vain laiduntavat, eikä nykypäivänä varmasti Suomen kaltaisessa maassa olisi ainuttakaan asiaa mistä kansa lähtisi oikeasti kaduille mellakoimaan ja vaatimaan päätä vadille. Sitten perheydyin ja muutuin lampaaksi. Nyt kun oma karitsa alkaa olla kouluikäinen, vanha teini minussa nostelee aina välillä päätään ja kiroaa.
Ymmärrän kyllä mistä tällaiset sormenjälkirekisterimietelmät päättäjillä kumpuavat. Siitä, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä hallitsemattomammalta ja kaaottisemmalta maailma näyttää. Uusia asioita ei enää ymmärretä, tai jos ymmärretään, ymmärretään vain niiden asettamat uhkakuvat.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän pelkää. Mikä on hullua, koska itse asiassa sen pitäisi olla aivan toisin päin. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän pitäisi olla pelättävää, sillä jos on jo tähän asti päässyt, niin pääsee tästä eteenkin päin. Lisäksi, loppu on lähellä, joten mitä stressaamaan.
Katson kateellisena eläkkeelle aivan juuri virallisesti pääsevää äitiäni, joka pienistä ymmärrettävistä rahahuolista huolimatta vaikuttaa onnellisemmalta kuin koskaan. Kun pienellä ihmisellä on jo kaikki mitä pieni ihminen oikeasti tarvitsee, paljon muuta ei vaadita - eikä tarvitse katkeroitua siitä, ettei kykene hallitsemaan muita ihmisiä. Juuri niin pitäisi kuudenkympin korvilla olla, eikä niin kuin keski-ikäinen valtaeliitti, jolla on ilmeisesti liian paljon varsinkin aineellista menetettävää.
Sormenjälkirekisterin synnyttämisen käytännön ongelmat tulevat kyllä olemaan mielenkiintoista katsottavaa, jos koko kuolleena syntynyt idea koskaan päästetään zombina vaeltamaan virallisten määräysten joukkoon. Tuleeko poliisi kotiin ja pakottaa? Näkyvyys- ja suostuttelukampanjan nokkahahmoksi pitää toki saada valtakunnan virallinen sormilla koskettelija Ilkka Kanerva.
Haitta kiistämättä löydän kyllä rekisteristä sen "edun", ettei löytyisi tunnistamattomiksi jääviä vainajia eikä rikoksista epäillyiksi joutuisi syyttömiä ihmisiä.
Rekisteriehdotus ei sinänsä yllättänyt. Kun biopassiin suostumisella annettiin pirulle pikkusormi, niin nyt sitten on se koko käsi menossa. Miten rekisterin muuttuminen vallan (väärin)käytön välineeksi estetään, onkin sitten oma lukunsa.
Erilaisten tietopankkien olemassaolo ei ole periaattelisesti mikään huono asia sinänsä. Mutta kyse on aina siitä, että kuka tietoja saa käyttää ja miten. Ja juuri tuolla pirulle pikkusormi -ajatuksella tulee väkisinkin mieleen, että jos poliisi saa ensin oikeuden käyttää tietoja vakavien rikosten ratkomiseen, niin ennen pitkää käytännöt jotenkin vain humpsahtavat siihen, että yhtäkkiä mikä tahansa autovarkaus on vakava rikos, varsinkin jos uhrina on joku isokenkä.