Miksi suomalaiset eivät käytä IP-tv:tä? kysyy Afterdawn.com otsikossaan uutisoidessaan DigiTodayn uutisoinnin eurooppalaisesta IP-tv:n katselusta ja Suomen jäämisestä muiden jälkeen. Uutisen mukaan myös lautasantenneja on vähän.
Tuntuu aika hölmöltä kysymykseltä, jos vähänkään miettii suomalaisia käytäntöjä. Antenni- ja kaapelitelevisioverkko kattaa maan varsin hyvin toisin kuin Euroopassa, jossa ei ole lainkaan outoa, että haravakuva on yhtä lumisadetta, vaikka asuisi suuressa taajamassa. Myöskään samanlaista keskusantennikäytäntöä kuin meillä ei harrasteta ollenkaan yhtä laajamittaisesti Euroopassa - ei ole lainkaan epätyypillistä, että kerrostalossa on jokaisella asunnolla oma harava katolla.
Muita huomioita suomalaisesta IP-televisiotoiminnasta:
- Mahdollisuus on vain niille, jotka ovat tietyn laajakaistapalvelijan asiakkaita
- Palvelu on yleisesti ottaen kallis ja tarjonnaltaan suppea, varsinkin kun terrestriaalijakelu kasvattaa tarjontaansa koko ajan
- Suurinta osaa IP-tv:tä tarjoavista operaattoreista ei pidetä teknisesti kovin luotettavina - kotinetti pätkii (ja asiakaspalvelu on ala-arvoista), kaapeli- tai terrestriaalitelevisio toimii sen sijaan melkein kuin junan vessa ja sen teknisen huollon joutuu yleensä hoitamaan (ja tappelemaan) joku muu kuin ns. minäitse, joten miksi vaihtaa luotettava epäluotettavaan?
Ja mitä siihen lautasantennikatseluun tulee, niin edelleenkin esimerkiksi suuret asutuskeskukset ovat niin hyvin kaapeloituja ja maan kattava terrestriaaliverkko niin hyvä, että lautasantennimarkkinat supistuvat aika pitkälle omakotitaloasujiin ja muuten haja-asutusalueille.
Se tässä hyvin kerrostalokeskeisessä Suomen maassamme on myöskin, että toisin kuin manner-Euroopassa, lupa saada lätkäistä lautasantenni edes omalle parvekkeelle lähes näkösuojaan (tai auta armias, parvekkeen kaiteeseen, katosta nyt puhumattakaan) ei ole mikään itsestäänselvyys vaan pikemminkin onnekas poikkeus.
Lisäksi Suomen maantieteellinen sijainti on lautaskatselua ajatellen aika rajaseutua. Matala-asutusalueilla hommaa vaikeuttavatkin puut, joita ei usimmiten niin vain pois tieltä kaadella.
Joten kun tulikin radiotekninen keksintö, jossa kanavat oikeasti pysyivät paikoillaan ja oikeasti kuuluivat, niin totta mankelissa siitä innostuttiin muualla.
Suomessa tuo oli niin itsestäänselvää, että ei kukaan halunnut itselleen useamman satasen digiradio-häkkyrää.
Vitsihän on, että Suomessa on joissain tapauksissa asiat teknisesti niin hyvin, että se mikä meillä on itsestäänselvää, on muualla ihmetyksen aihe (muistan vieläkin ne BBC:n ooh-aah-ihmeellistä-jutut suomalaisista tv-peleistä. Oikeasti siellä hehkutettiin kuinka Suomi on teknologian ja ties minkä edelläkävijämaa, ja kyllä UK:ssa on asiat niiiiin huonosti kun ei kännykällä arvamaan Armenian pääkaupunkia...).
Ja lopuksi: 19" puolen metrin päästä, kovalla puupenkillä vs. 48" parin metrin päästä pehmeältä sohvalta.
Kummanko otatte? ;)
Tätä en ihan tajunnut, miksei IPtv:täkin voisi katsoa kahden metrin päästä 48" töllöstä? Ei IPtv vaadi tietokonetta eikä sitä tarvi katsoa tietokoneen monitorilta..
Mutta joo, eipä suomessa tollasta tarvitte. Miks ottaa tv-signaalia netistä kun sen saa kaapelista. Ja halvemmalla.
punde: t ilmeisesti tarkoitti sitä, että kumpaa mieluummin tekee, istuu tietokoneen ääressä kovalla työtuolilla katsomassa töllöä vai mukavasti sohvalla katsomassa isosta telkusta töllöä. Mutta kysymys on toki irrelevantti, kun iptv:n idea on tokikin saada kuva nimenomaan sinne töllöön.
Nyt kun on minullekin selvinnyt että iPtv:n saa myös telkkariin, kysymykseni on todellakin aivan turha.
Menen takaisin nurkkaan häpeämään.