Aloin miettiä tuota toissa postaukseni kommenttilaatikkoon tullutta Sisar Meerin avautumista. Onkohan mahdollista, että nämä neuroottisesti ja vainoharhaisesti oman koskemattomuutensa perään huutelijat olisivat sitä samaa porukkaa, jotka suhtautuvat eri asioihin sen mukaan kuka sanoo ja tekee sen sijaan että mitä sanotaan ja tehdään.

Ihmisiähän on karkeasti ottaen kahta eri tyyppiä. Ne, jotka pääsääntöisesti osaavat pitää asiat asioina perinteiseen "asiat tappelevat, ei ihmiset"-tyyliin, ja sitten ne, joille ei mene mikään järkipuhe jakeluun, ellei sanojana ole ns. kiva ihminen - ja jotka toisaalta lankeavat myös kaiken maailman typeryyksiin, kun houkuttelijana on kiva ihminen.

Silloin kun asiat pidetään vailla nimiä tai muita distinktiivisiä tunnusmerkkejä, niin mistään idioottimaisuuksista puuskahtamisista ei periaatteessa itseään tunnista muuta kuin se idiotiaan sortunut ihminen itse - ja mahdollisesti idiotiaa todistaneet, välittömässä läheisyydessä olleet muut ihmiset.

Koska asiat pidetään vailla tunnusmerkkejä, puuskahtajat nimenomaan haluavat kiinnittää huomiota siihen idiotiaan periaatteellisena asiana - eli MITÄ tapahtui eikä suinkaan KUKA teki. Kuitenkin nämä itsensä tunnistajat vetävät hirveät herneet nenään vaikka vain he itse ja lähistöllä olleet voivat tunnistaa sen KUKAn, eli vahinko on tapahtunut jo silloin kun he itse idiotiaan sortuivat.

Toistaiseksi minulla on empiirisiä kokemuksia vain kourallisesta FB-statuksista tai blogaamisesta konottajia. He tosiaan ovat lähes kaikki niitä, joille on tärkeämpää kuka sanoo kuin se mitä sanotaan, mutta otanta on kuitenkin niin pieni, että en lähde yleistämään.

Mutta onko muilla samantyyppisiä kokemuksia?

Aijoo ja sit ihan muuta. Olin siellä Tukholmassa. Näin elämäni ensimmäisen hiihdon MC-osakilpailun... Tai sen lämmittelymeiningit. Kaupungissa jossa ei ollut lunta, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli yli viisi astetta plussaa. Mutta kyllä ne dorkat oli sinne lunta kärränneet. Urheilukansa on hullua. Tai, no, onhan tuollainen kuriositeettina ihan hauska. Keskellä stadia. Minimaalilla on kuva sieltä, en jaksa nyt purkaa omaa kännykkää, jossa mulla on tusina aivan samanlaista otosta.

Ainiin, ja olipas muuten poikkeuksellisen huonoa palvelua Silja Linella tällä kertaa. Olen jo tässä yli vuoden varsin ahkeran seilailun perusteella ollut sitä mieltä, että onpas siellä töissä järkiään mukavaa porukkaa ja hyvä meininki. Tämä kerta oli aivan yllättävä yleisessä nuivuudessaan. Ainoastaan peräpubin baarimikko ja taxfreen myyjä olivat pidäkkeettömän ystävällisiä ja rentoja.

Kaikkein tympein kohtelu tuli vastaan El Capitan -raflassa, jossa ensimmäisestä tarjoilijasta ei ottanut millään selvää ymmärtääkö puhetta lainkaan. Eikä ilmeisesti ymmärtänytkään, koska toive saada karitsa ilman siihen kuulunutta chilikastiketta (koska siinä on chiliä) ei ilmeisesti mennyt keittiöön asti. Kun asiasta huomautettiin, seuraava tarjoilija yritti ensin lähes painostaa syömään annoksen kastikkeen kanssa, koska siinä on vain vähän chiliä, ennen kuin keittiöstä kokki karjaisi että saa sen ilmankin sitä kastiketta. Laskua pyytäessä kolmas tarjoilija toistaa tuovansa "laskut", jolloin korjaamme että "lasku". Saamme silti erilliset laskut. Tämä tarjoilija sentään jopa tajuaa pyytää anteeksi mokaansa.

Laiva oli lähes tyhjä, ravintolassa oli kourallinen ihmisiä. Kiireen piikkiin ei todellakaan pysty mitään nuivuutta panemaan. Aika ihmeellistä, ja tulikin mieleen, että leijuuko Silja-Tallinkilla jotkut YT:n uhat päällä kun laivahenkilökunta oli lähes järkiään jotenkin oudon kireänä.