Kätsy kaavio. Täytyy kokeilla.

Olen huomannut että soitettu yleensä korreloi jotenkin yleistunnelmien kanssa. Joskus käy mielessä, kummin päin se menee. Onko ensin paska fiilis, joten soittaa jotain angstista. Vai toisin päin, kun soittaa jotain molli-iskelmää, tulee paha mieli?

Joku joskus kysyi, miksi pitää soittaa sellaista, joka ei ole viihdyttävää ja positiivista. Asiahan on selvä, että kaikkea pitää soittaa...? Ja voihan sitä toisaalta yrittää ns. nostaa tunnelmia.

Tuo väittää, että meikäläinen ei kuuntelisi juurikaan musiikkia E-mollissa, mikä kitaramusiikkia kuuntelevalle kuulostaa käsittämättömältä. Sitten katsoin, mistä tuo kaivaa statsit, ja se kaivaakin ne vain 50 kuunnelluimmasta biisistä, jossa nyt tällä kertaa ei sattunut Em osumaan kohdalle.

peteer: Eiköhän se ole vähän sellainen itseäänkin ruokkiva juttu välillä. Muna- kana-muna... Ja se, että elämä on kuunnellun musiikin perusteella mollivoittoista ei välttämättä tarkoita sitä, että kuuntelisi paskafiilismusiikkia aiheuttaakseen tai ruokkiakseen paskafiilistä. Kyllä tosta suuresta määrästä omaa kuutta beetä moni on myös hyvinkin nostattavaa kamaa mielialasta riippuen.

hlehto: Joo ei ihan optimaalinen. Toisaalta mulla kuunnelluimmat edustaa kyllä myös rakkaimpia ihan muutenkin, eli omassa tapauksessa menee suht oikein.