Välillä mä vaan sitä mietin, että kyllä oli sillon kymmeniä tuhansia vuosia sitten ihmisen esi-isillä helppoa kun ei ollut mitään ravintonatseja olalla jäkättämässä millon mistäkin epäterveellisestä ja kurtistamassa kulmiaan kun mammutista pantiin soppaan myös ihrat ja jengi mätti muutenkin naamaansa kaiken syötävän mikä eteen käveli. 

Ymmärrän kyllä, toki, että ei itseään pitäisi ihan tieten tahtoen myrkytellä, mutta kyllä tämä nykypäivän terveysintoilu menee välillä sellaisen hifistelyn puolelle, että tavallisen tallaajan on jo vaikea ymmärtää mitä sillä ajetaan.

Okei tehdään tiedettä, julkaistaan tutkimuksia, mittaillaan jo atomitasolla miten optimaalisesti asioiden pitäisi mennä... Se on kiinnostavaa, ihan akateemisella tasolla. Kyllä, varmasti, onkin. Mutta mieleen vain tulee, että jos sen pohjalta pitäisi tehdä jotain päätöksiä, niin onko unohdettu sellainen jännä juttu kuin että ei tässä olla edelleenkään mitään lopullisia tuotteita, jotka eivät mihinkään enää muutu. Kaikki ruokavalioteoriat ja muu natsismi kun kuitenkin - ainakin tavallisen tallaajan luokse ehdittyään - ovat nimittäin jo muuttuneet valistukseksi joka tuntuu pohjaavan siihen, että on olemassa jokin konstantti, joka ei miksikään muutu, ja siihen - ja vain siihen - pitää pyrkiä.

Muuttuvien organismien maailmassa kun se, että kone toimii ehdoilla x mahdollisimman hyvin tänään kun ei tarkoita sitä, että se välttämättä tekisi niin vielä huomennakin. Ja vaikka mässäisimme itseämme hengiltä tänään, niin mikä sen sanoo, että sama meininki olisi enää ihan niin perseestä vaikkapa 50 sukupolven päästä. Okei, ei tässä mitään banaanikärpäsiä olla, eikä mikään muutu nopeasti, mutta onko oikeasti pakko hifistellä. Eikö vähemmällä pärjätä?

Ei mulla muuta, meen nyt tupakille ja rasvahiilarimössölle. Jatkakaa.