Kun synnyin, sain paljon huomiota. Isäntä oli seurana kaiket päivät. Tuskin nukkumaan malttoi mennä. Hoivasi, paijasi, syötti, leikki.

Kaikki ei ollut kuitenkaan vain leikkiä. Ruualla, leluilla ja huomiolla oli hintansa. Jouduin taisteluihin ja kilpailuihin. Välillä niille ei ollut tulla loppua.

Kasvoin. Voin kyllä hyvin, ei siinä mitään. Omistajani oli minusta ylpeä ja otti minut mukaansa kaikkialle.

Sitten tapasin Hänet. En koskaan ollut kokenut mitään niin ihanaa. Niin kaunis. Niin viehättävä.

Niin petollinen.

Jätti minut sen perhanan ipanan kanssa. Yksinkö tämä pitäisi hoitaa?

Isäntäkään ei ole välittänyt minusta enää pitkään aikaan. Ihan helposti voi mennä tunteja ennen kuin korjaa edes jätökset. Jalat ristissä kykin.

Ja ne perhanan paussit. Välillä katoaa viikkoja.

Yksi nappuloistakin on irti.

Olen harkinnut oikosulkua.


(Pakinaperjantai: 16. Lemmikki)