Rullaan.... rullaan... rullaan palloa.

Siihen tarttuu pieniä paperinpalasia ja pikkukiviä.

Kiire kiire kiire. Aika juoksee. Pallo on vielä aivan liian pieni.

Rullaan lisää... Jess! Mukaan tarttui leikkiauto... Tuosta vielä mukaan penaaleja ja viivottimia.

Hahaa! Kissa, kissa! Siinä se sätkii ja maukuu pallon kyljessä. Tässähän alkaa jo pallolla olla kokoa.

Ai hemmeti, noin vähän aikaa jäljellä. Kiihkeää rullausta vain, kyllä se siitä.

Perhana noita Leningrad Cowboys -tukkaisia urheilijoita, jotka kävelee päin ja potkaisee pallon hallitsemattomasti mihin sattuu. Saavat vielä kärsiä, kun pallo tästä kasvaa!

Rullaan rullaan, lähtihän se polkupyörä siitä ja.... ja... ja... KYLLÄ KYLLÄ! Pikkulapsi rullattu, mukana on! Tästä se lähtee.....

Nnnnnnnnnnn......noin!!!!! Mummeli on mukana! Toistan: Mummeli kyydissä!

Ei tuota turhaan ole nimetty We Love Katamariksi. Joskus pelaaminen vain on niin parasta.

Mikään ei ole tyydyttävämpää ja nautinnollisempaa, kuin ensimmäinen palloon tarttuva aikuinen. Hyvinä kakkosina ensimmäinen mukaan tarttuva talo ja tulivuorisaaren tulivuoret.

Siinä on jotain samanlaista täyttymystä, kuin oikein mehukkaan finnin puristelussa.

Parempaa kuin seksi. Ihan oikeasti!

Ai ei vai?

(Pakinaperjantai: 17. Nautinto)