Tämä ei ole BB-rapo, vaikka toteankin tässä että vihdoinkin ostettiin kaupasta keittoa ja kunnolla. Siispä odottelen tuonne puolen yön yli, koska mikäpä kännäilyssä onkaan antoisinta kuin laskuhumala ja sen komplikaatiot - kunhan ei itse tarvitse olla kärsivänä osapuolena.

Sen sijaan haluan nyt näin virallisesti kiittää seuraavista prenikoista:

Ensinnäkin Hallattaren myöntämästä Schmoozer-kunniamaininnasta, jonka Allyn suomeksi ansiokkaasti kääntämä selvennös kuuluu näin:

"Nää palkitut eivät oo vaan niitten suosittujen pissisten kaa, vaan ottavat myös uuet lokit leikkiin mukkaan. Ne herättellee myöski järkevää keskustelua, vaikka kuka pistäis vastaan ja siltiki he saavat aikaan lähheisyyen ja ystävyyen tunnun."

Arvostan todella. Se, että kaikki ees yrittäis olla kaikkien kaa, eikä ainakaan heti kattois kieroon on blogimaailmassakin todella tärkeä asia. Mielestäni tällaisen prenikan ansaitsisivat ainakin myös Kaura, Marinadi, Minh, Elma-täti, Takaisin Kallioon, Olmi ja Timo. Myös moni muukin, mutta Blogilistan suosikkilistani kokonaan tähän tunkeminen olisi ehkä vähän pitkällinen pätkä tekstiä. Yleisesti ottaen yhteisöllisyyden tuntu Blogosfäärissä on kiitettävä - siitäkin huolimatta että olemme niin tylyjä tyyppejä, ettemme tarjoile anteliaasti kansalaisjournalismia joka päivä :-)

Toiseksi kiitän siitä, että Sun Äitis suosittelee. Minuakin. Syksyisin pakkaa sekoittavasta BB:stä huolimatta :-)

SÄ:n suositus on minulle kova juttu. Se vain on.

Ja sitten jotain aivan muuta. Alkuviikko tuntui masentavalta, mutta loppuviikko kirkastui monin tavoin. Esimerkiksi koska jälleen kerran tartuin Guitar Hero -skeban varteen, ja kammoksumani oranssi nappulakin alkaa vihdoin sujua.

Oppimisprosessi on mielenkiintoinen juttu. Olen nyt huomannut sen tuon kitarasankariasian kanssa, että ensin tahkoan viikon, ja vaikka edistystä tapahtuukin, tietyn tason yli pääse oikein millään. Sitten pidän kuukauden taukoa, otan skeban taas kouraan, ja kas: aikaisemmin ongelmia tuottaneet jutut menevät kuin vettä vain.

Ja miksi jälleen Guitar Hero? Olin tiistaina Panvisionin järkkäämässä pienimuotoisessa promotapahtumassa, jossa laite-, ohjelmisto- ja pelivalmistajat esittelivät syksyn uutuuksiaan. Mitäpä Activisionilla oli osastollaan? Guitar Hero III. Ja todella hiton hyvältä tuntuva uusi langaton skeba. On jännää, miten pieni painonlisäys kitaraan tekee ihmeitä pelituntumalle.

Iloa ei tietenkään mitenkään vähentänyt se, että kepitin versusmoodissa vastustajani. :-)

Ja nyt sitten pitää taas tahkota. Haluan kolmosen, haluan. Synttärit on liian pian, jotta siihen ehtisi, mutta jouluksi. Hei Mies, jouluksi, jooko!? Lupaan soittaa pelkissä bikineissä ja korkkareissa.

Ja loppuun tällaiseksi täytekuvaksi lätkäisen nurkissa haahuilleen kauniin poi... mie... tyypin. Perhana, en ole vieläkään päässyt Bioshockiin käsiksi.