Videokameran kanssa sekoilu meni vähän miten meni, mutta ainakin Pundelle näytti löytyneen edes jotain :-) Tätä blogia varten omien kuvien otto kuitenkin vähän kärsi. Harmin paikka. Kuvaajakollega lupasi onneksi huomiseksi omiin kokoelmiini kuvan itsestäni Jarkon turvallisessa syleilyssä.


Kotitonttu raportoi ruudun äärestä, että olipa varsin puiseva finaali. Itse en varmaan saa tietää, ellei finaali ilmesty maikkarin nettiin, koska kotona ei tallennustoimenpiteitä tajuttu harjoittaa.

Studion suunnasta todettava, että kyllä, vähän puisevan oloista oli kyllä juu. Muistelisin viime vuodesta jotenkin parempia fiiliksiä, ja studioonkin oli silloin vedetty tupa täyteen jengiä. Nyt mentiin kolmella tutuksi tulleella istumakatsomolla ja yhdellä lisäkatsomolla - ei muuta.

Ja voi herran jestas. EI VOITTAJAA TUOLLA TAVALLA HÄÄDETÄ TALOSTA! Ylipäätänsä tuo tuollainen tilanteen ilmoittaminen porukalle ilman, että yksi kerrallaan tullaan ulos oman sijoituksensa kuultuaan, oli jotenkin köyhää. Toisaalta olihan se ehkä Saulille ihan hyvä, että oli joku halaaja, kun tulos ilmoitettiin ja poika väänsi itkua pitkän tovin. Oli Sauli siellä studionkin puolella aika sekaisin. Ei siltä kauhean koherentteja vastauksia tuntunut oikein kukaan saavan.

Jarkko oli syötävän herkullinen - sain halit pyytämättä. Maxinekin oli syötävän herkullinen. Tiina mahansa kanssa yllättävän soma. Vappu oli pukeutunut näemmä kaalimadoksi, mutta oli myös silti ihan herkullinen.

En haluaisi leikkiä muotipoliisia, mutta Mariiialla olisi pitänyt olla vähän pitempi hame.


Huomiolle pantavaa on, että edellisten kausien kisaajia ei paikalla näkynyt. Olisi voinut olettaa, että edes Sari ja Perttu, tai Sari nyt ainakin, olisi ollut mukana kruunaamassa uutta voittajaa, mutta ei. Myöhemmin Sarppa ilmaantui kyllä Apolloon jatkoille, mutta siinä vaiheessa olin jo tyhjentyneen akun ja toimimattoman vara-akun tuskastuttamana matkalla bussille ja kotiin. Eli jos paikalle on vielä ilmaantunut muita entisiä kilpailijoita, en tiedä.

Mitä tässä nyt oikein sanoisi. Viimeiset pari viikkoa olen ollut aika kuitti ja toivonut että loppuisipa pian. Nyt kun se on loppu, niin on tässä kyllä haikeat fiilikset kuitenkin. Talossa oli muutama asukas, joista voin kertoo että pidin kuitenkin aika paljon. Piia, Jarkko, Maxine, Niko, Sauli... Suvi.

Ja olihan tuolla persoonia, vaikkei niitä ehkä kauheasti jaksanutkaan. Onhan Hekan erinomaisuus ihan ässäkamaa tiettyyn pisteeseen asti, Akin heikoista hangista tuli lentävä lause. Ja voin kertoo. Täytyy sanoo. Ehkä suurin miinus oli lepsu tuotanto, joka ei ihan ottanut irti sitä, mitä asukkaista oli irti otettavissa. Viime vuonna mielestäni onnistuttiin paljon paremmin. Ei se onnistuminen ole ihan täysin erinomaisista asukkaista kiinni, vaikka viimevuotiset tietyssä mielessä jotenkin "paremmilta" tai "läheisemmiltä" tuntuivatkin. Ja kyllä, kyllä näitä tämänvuotisiakin jää ikävä.

Ensi vuonna siis tulossa uusi kausi. Ovatko Vappu tai Jokeri-Kataja mukana, sitä ei tiedetä. Rapoanko ensi vuonna? Sitäkään ei tiedä. Tosin, vaikka väsyttää enemmän kuin viime vuonna, niin en minä ajatusta suoralta kädeltä tietenkään tyrmää. Todella moni uusi lukija löysi raponi tänä vuonna, kävijämäärät suunnilleen triplaantuivat vuoden takaiseen, ja toivon että tästä oli jälleen kerran vähintäänkin hupia. Tässä kun saa taas 9 kuukautta huilata, niin kyllä se energia sieltä jälleen ensi vuodeksi varmaan löytyy.


Päätän raporttini tältä vuodelta siis ainakin tähän. Näihin hetkiin, näihin tunnelmiin, hyvät naiset ja herrat: Pumppulaulu, olkaa hyvä.



Edit maanantaina klo 11.20: Finaalia seurasi kuulemma sitten 638 000 katsojaa, eli oli samalla viikon toiseksi katsotuin viihdeohjelma Maajussien jälkeen (800 tuhatta ja risat). Noin muuten kauden aikana päälähetyksillä oli keskimäärin 316 000 katsojaa, Big Brother Extralla keskimäärin 111 000 katsojaa ja sunnuntain talk show -lähetyksillä keskimäärin 415 000 katsojaa. Sanottiin die hard -fanien keskuudessa mitä tahansa, niin onhan tuo kansaan uponnut kuin kuuma veitsi voihin. Noilla katsojaluvuilla tehtäisiin hyvää tulosta jo emäkanavalla Maikkarillakin.

Lisäedit: Hieroakseni tätä asiaa muun muassa erään rakkaan kollegan naamaan, tässä teillekin näytille eilisillan tärkein ja rakkahin aarteeni. On se vain niin suloinen, on se (siis Jarkko, ei toi kulahtaneen näköinen luuska tossa vasemmalla.) Lämpimät kiitokset meidät ikuistaneelle Heidille!