Lauantaina oli blogipikkujoulut. Weeruskassa. Siellä oli kivaa. Mikä lienee ollut siinä oluen ja punaviinin yhdistelmässä, mutta en ole vieläkään toipunut.

Tai sitten olen saanut vatsataudin niin täydellisen samanaikaisesti krapulan kanssa, että ne täydentävät toisiaan saumattomasti. Ja ties kuinka kauan tätä oloa joutuu kestämään. Pääsin sentään töihin asti. Jotenkuten.

Tilanteen vakavuutta voinee mitata sillä, että ei edes tee mieli tupakkaa saatika että sitä olisi edes epähuomiossa kyennyt polttamaan.

Tai sitten olen vain niin vanha, että sisälmykset alkavat hajota jo pienimmästäkin.

Sillä enhän mä nyt ihan niin kamalasti kai humaltunut? Kävelin sentään omilla jaloilla, ja kun häätö kotia kohti koitti, kykenin vastaamaan haasteeseen lähes skarppina. Ja siitä kaikki lähtikin kohti alamäkeä. Onneksi senään onnistuin olemaan kiltti taksisedälle ja pysäyttämään taksin ennen kuin penkit olivat vaarassa - vastapalvelukseksi taksisetä kiikutti jälkeenpäin ovelle kaikki taksiin unohtamani tavarat.

Hävetä varmaan pitäisi. On vain liian huono olo, että kykenisi.

Pirun kivaa kyllä oli sen ajan kuin sitä kesti. Erityisen iloinen olen Minhin tapaamisesta vihdoin ihan nenäkkäin.