Huomasin tänään etten vihaakaan talvea. On meinaan eka talvi niin, että on auto.

Olen talvisin vihannut palelemista ja bussiysäkillä värjöttelyä. Sitä ei enää tarvitse tehdä. Talvihan on siis mitä mainioin, kun sinne ei enää tarvitse mennä kuin omasta vapaasta tahdosta ilman pakkoa. Pimeydestä viis, pianhan sekin loppuu.

Eilen oli vähän apeaa, tänään on jo helpompaa. Riku oli jo muutaman vuoden potenut vatsaongelmia, joille ei lukuisista tutkimuksista huolimatta löytynyt oikein mitään syytä. Kun ei terveysruuat ja tropit auttaneet, niin lopulta oli tehtävä raskaita päätöksiä. Ei kiva, tulee aina sellainen tunne, että jätti kuitenkin jotain tutkimatta, vaikka ei olisikaan jättänyt.

Minulla on aina ollut koiria, ihan pienestä pitäen, ja vaikka kaikki ovatkin olleet kiitettävän terveitä ja pitkäikäisiä, matkan varrella on pitänyt jättää hyvästit jo monelle. Ja se on joka kerta vaikeampaa.

--

Tulipahan muuten pitkästä aikaa blogattuakin. Jos tulee se hetki, ettei ole mitään sanottavaa, ja jättää blogaamatta, alkaa kummallinen kierre. Aloin karttaa koko blogia, kun oli outo huono omatunto siitä että en ole "täyttänyt velvollisuuttani" ja sanonut mitään vähään aikaan. Ja niin päivät venyivät viikoiksi ja viikot kuukausiksi. Mistähän mahtaa johtua? Mahdollisesti niistä lukuisista hyvän bloggaamisen oppaista, joissa tähdennetään että hyvä bloggaaja sanoo jotain tasaisin väliajoin. Toisaalta, ehkä tuo pätee vain niihin blogeihin, joissa oikeasti jaetaan informaatiota eikä vain horista jonninjoutavia, kuten näissä tän tyyppisissä julkisissa päiväkirjoissa.

Eikä voi sanoa etteikö olisi paljon tapahtunut tänä aikana. Monta kertaa on tullut jostain asiasta mieleen, että tästäpä pitäisi sanoa muutama sananen, mutta eipä sitten olekaan ollut aikaa tai riittävän epähuono omatunto pitkästä hiljaisuudesta.

Enimmäkseen kesä oli yhtä kiirettä ja ylityötä, mutta kun loma lopulta alkoi syyskuun puolivälissä, olo on helpottunut kovasti. Kuusi viikkoa laitumilla tekee todella hyvää, vaikka ei ollutkaan enää mikään kesä. Alkusyksy oli kuitenkin säiltään varsin kohtuullinen, ja tuli piipahdettua vielä kertaalleen Tanskassa, kun Blue1 myi halpoja lippuja. Viikon sluibailu Kööpenhaminassa vahvisti jo keväällä syntynyttä mielikuvaa siitä, että onpas mukava maa ja mukavia ihmisiä, ja että HKL:n ja VR:n pitäisi käydä suur-Kööpenhaminan alueella pienellä opintokäynnillä.  

--

Ostin myös uuden tietokoneen. Fujitsun merkkituotteen. Ensimmäinen kone sitten ensimmäiseni, jota en ole ostanut osina ja kasannut itse. Ja onpahan sitten ollutkin kahden kuukauden iästään jo kaksi viikkoa huollossa. Hajosi emoon integroitu äänipiiri. Emo vaihdettiin, ja nyt on taas hajoamassa äänet. Liekö koko malliin käytettävä emosatsi silkkaa sutta, se jäänee nähtäväksi. Näin ei olisi käynyt jos itse olisin kasannut koneen (väittää hän itsevarmana ja -rakkaana), mutta nykyään tuntuu valitettavasti saavan valmiita koneita paljon halvemmalla kuin jos kokoaisi ne itse.

--

Onneksi on myös asioita jotka toimii. Ainakin toistaiseksi. Juu, ei Lada. Tai, no, toimiihan sekin kai, mutta otin ja mälläsin sen. Ihan oma vika, vaikka Itäväylän Kulosaaren liittymä Herttoniemen suunnasta onkin raivostuttavan ahdas ja vaarallinen, ja jos ei ota ruuhka-aikaan riskejä, joutuu pahimmillaan Sörnäisiin asti. Lommostaan huolimatta tuli myytyä Lada voitolla ja hankittua 2000-luvun auto, sitikka C3. Kyllä nyt kelpaa, siinä on stereot. Muusta ei väliksi.

Lada toimii kuin unelma.

Se kävi täyshuollossa, jossa muun muassa laturiin vaihdettiin hiilet, virranjakajaan jokin diodi, katkojan kärjet, jarrupalat.... kaasariin kurkistettiin, bensaletku kiristettiin ettei kallista menovettä haihdu hukkaan... ja paljon paljon muuta, ainakin kuittipinosta päätellen.

 Ja ennen kaikkea ne pellit on taas suorassa.

Että korpeaa ne hemmetin pelleteinit, niitähän täällä itäisessä slummissa riittää. Edelleenkin pitäisi ihan akateemisen empiirisessä mielessä viettää yö pesäpallomailan kanssa kadun varressa kyttäämässä mitä ihmeen ääliöitä siellä öisin juhlii.  Ei nimittäin ole ensimmäinen kerta. Yleensä lähinnä kadun varren autojen peilejä on käännelty ja pyyhkimiä vemputettu, mutta ilmeisesti ovat nyt alkaneet kaivata kovempaa viihdettä.

Mutta juu, sinänsä hauska juttu kyllä miksi alun perin Tanskan reissulla auto alkoi temppuilla. Tuli epäiltyä ties mitä akusta laturiin, mutta lopullinen syy paljastui vääräksi kytkennäksi virranjakassa. Epäselvää vain on, että onko siellä aina ollut kaikki viturallaan, vai vasta jonkun harrastelijan temppuilun jäljiltä. Kummassakin tapauksessa auto on kärsimästään vääryydestä huolimatta toiminut moitteetta vuoden päivät, koska silloin viimeksi sille jotain tehtiin. Hullua.

285 euroa, pellityöt mukaanlukien (ja se lommo katossa oli valtava), ei paha. Pieni hinta kun ottaa huomioon merkkikorjaamojen valohoitohinnat. Pieni hinta kun ottaa huomioon pakolliset vakuutuskulut ja bensan hinnan. Varsinkin pieni kulu, kun ottaa huomioon että tämä oli ensimmäinen kerta kun koslaan on upotettu rahaa vakuutus- ja bensakulujen lisäksi (tanskalaisen korjaamon 7 euroa ei lasketa).

Tietysti, kun vertaa auton ostohintaan, niin aika kallis. Lada kun köyhdytti meitä aikoinaan reippaasti pienemmällä ostosummalla..

Ja nyt se kaunokainen kulkee. Hyvin. Loistavasti. Mielihyvää. Nam.

Tosin milloinkohan sillä ehtisi ajella. Näemmä 14 tuntia on nykyinen normaali päivittäinen työaika meillä päin. Paskaaks ne kiinalaiset valittaa.

Vandaalit.

Mikä siinä on, että on niin hirveä himo pistää tavaraa paskaksi?
Yleinen välinpitämättömyys esim. julkisia tiloja, penkkejä tms. kohtaan ehkä jotenkin vielä menee tajuntaan - penskojen lienee vaikea mieltää jokin kasvoton persoonaton puiston penkki kenenkään omaisuudeksi.

Mutta entäs sitten yksityinen piha, kotiovi, polkupyörä... auto. Miksi pitää pistää palasiksi asioita, joista ei ole kahta kysymystäkään että ne omistaa tavallinen ihminen, ei mikään kasvoton instanssi. Mitä hienoa on ihmisten päivän pilaamisessa? Ja varsinkin, mikä siinä on, että pitää käydä juuri sen halvan, vanhan auton kimppuun? Miksi pitää aiheuttaa rahallista vahinkoa juuri sille, jolla on se huono vanha auto, koska ei ole varaa uuteen hienoon autoon - eli sille, jolla ei ole kauheasti varaa sen auton kunnostamiseenkaan.

Onko ihan pakko aiheuttaa lähes ylitsepääsemättömiä lisäkustannuksia sille, jolla on hikisesti just varaa niihin pakollisiin vakuutuksiin ja vuosittaiseen perushuoltoon?


EIKÖ NIILLÄ VITUN ÄÄLIÖILLÄ OLE MITÄÄN KÄSITYSTÄ SIITÄ MITÄ PELLIEN OIKOMINEN MAKSAA, HÄ?!

Tekisi ensi yönä mieli jäädä passiin pesismailan kanssa - teinipelleillä kun on yleensä typerä tapa palata saman vanhan uhrin kimppuun.

Mistä tietää että autoiluloma alkaa kolmen päivän sisällä?

Tietenkin siitä, että jokin autossa menee rikki.

Istahdin aamulla Ladaan matkatakseni töihin. Aurinko paistoi ja silmiin sattui aivan armottomasti, oli ilmeisesti tullut taas nukuttua niska korkkiruuvina tai jotain, hedari oli armoton. Enpä siis pistänyt hirveästi merkille kun Itäväyllällä auto tuntui "omituiselta". Panin sen hedarin piikkiin, hedarissa kun kaikki tuntuu omituiselta.

Kaarrettuani lopulta firman pihaan, tyytyväisenä siitä että kerrankin löysin paikan talon vierestä, enkä kaukaiselta sorakentältä, nousin ylös autosta ja... niin, eikös silmiin osunut auton omituisen käytöksen syy. Vasen eturengas tyhjänä. Heti iskee kauhea paniikki - kuinka rikki se on, onko se viillelty, onko se puhjennut omia aikojaan, vai vuotaako se vain, vai mitä mitä hä? Kuinka kauan se on ollut tyhjä, onko vanne paskana, voi voi voi vittu! Ja ennen kaikkea, miksi juuri nyt, kun minulla ei todellakaan ole aikaa selvittää asiaa!

Niin, tietenkin näin käy aina kun töissä on viiskytykstoista palaveria ja kaikki muukin lojuva pitää saada hoidettua ennen lomalle lähtöä. Iski kammottava pelko; ehkä sittenkin työkavereiden leikillinen vedonlyönti siitä, mihin kohtaan Ruotsia Lada simahtaa onkin täysin aiheellista vinoilua. Miten saan kaiken valmiiksi?

Pitää rauhoittua, jos jättäisi päivän kuudennen kahvikupillisen ottamatta.