Käytiin sit vähän Ikeassa. Tässä käy aina näin. Mitään, mitä meni hankkimaan, ei hankittu. Mutta silti paljon hankittiin. 

Itse asiassa tuossa kuvassa taustalla näkyvä metallihökötys on kuivausteline, jota olin himoinnut jo aiemmin, mutta unohtanut että haluan sen. Nyt se onneksi käveli väkisin vastaan ja totesi, että on turha enää yrittää pärjätä yhdellä pienellä Anttilan ritsatelineellä. 

Myös perheen läppärit pääsivät vihdoinkin asustelemasta tuoleilla, pöydänreunoilla sun muilla sekalaisilla alustoilla. Viehättävästi uusien tietsikkapöytien nimi on Dave. Pitäisiköhän läppärit nimetä HALeiksi? Kepeitä, säädettäviä, helposti siirettäviä sinne missä milloinkin kämpässä hengailee. Ja kokoamiseenkin meni viisi minuuttia  - ilman ainuttakaan ärräpäätä. Joillekin viimeksimainittu asia saattaa toki olla pettymys.

Karman lain mukaan porsastelusta pitää maksaa. Taksi ajoikin sit meidän pihassa yhden kassin päälle ja kaikki vaatepuut hajosivat pillun päreiksi. Muovikipot sen sijaan kestivät ilman sen kummempaa kipuilua. Kuka väitti että kaikki Ikea-kama on haurasta roskaa? Onko Tupperware päälleajotestattua?

ps. Kyllä uusi huonekalu tuoksuu aina niin hyvälle. Kun kerran saa uuden auton tuoksua purkissa, niin missä lymyilee uuden huonekalun tuoksu?

A-pesukone ja P-pesukone saapuivat tänä aamuna. Oli sovittu toimitusajaksi klo 9-12, ja kaksi reilusti eläkeiän ylittäneen näköistä äijää raijasivat ne rivakasti huusholliin kello 9.15.

Miksi remontti- ja huoltomiehet sekä pakettilähetit eivät ole koskaan niin täsmällisiä - tai osu edes johonkin haarukan läheisyyteen?

Töistä ei tule nyt mitään, kun haluan vain koko ajan kotiin leikkimään pesukoneilla. Niille pitää myös antaa nimet, mutta sukupuolikaan ei ole vielä selvillä.

Vihaan tiskaamista yli kaiken. Lopulta mittani täyttyi ja tein antiekoteon ja kävin ostamassa astianpesukoneen (Siemens). Koska liki yhdeksänvuotiaan pyykinpesukoneen rumpu on ilmeisesti kiero tai muuten kone on kakkana, ja sillä on pesty vaatteita viimeiset kolme kuukautta ilman linkousta, mukaan tarttui myös pieni päältä ladattava Whirlpool. Turva-altaineen koko lasku oli sellaiset 700 eukkoa ja vähän kuljetuskuluja päälle.

Olin etukäteen ehtinyt stressata vanhan pesukoneen poisvientiä, sillä erilaisilla liikkeillä tuntuu olevan mitä kiharaisimpia käytäntöjä pois kuljetuksessa, ja hintahaitari saattaa venyä yli viiteenkinkymmeneen euroon. Kaikkinensa kustannan poisviennistä kympin. Erittäin jees.

Enkä joutunut tinkimään kuin pesukoneen linkousmäärässä. Toisaalta jos haluaa pienen koneen, niin niiden linkousluokitukset ovat väkisinkin pienet. Sitä paitsi mitä ihmeen väliä onko se kosteusprosentti 50 vai 70? Märkä se on joka tapauksessa. Ja jos linkoamattomatkin pyykit kuivuvat sisätiloissa 12 tunnissa, niin se riittää. Uusi kone on viidelle kilolle pyykkiä, entinen kone kolmelle... Uusi kone on kuitenkin puolet pienempi kuin vanha. Jännää.

Oletan että tulen rakastumaan astianpesukoneeseen ja torjumaan kaikki eko-omatuntoilijat sillä että se on sentään AAA-luokan kone. Nih! Onpahan keittiö vihdoinkin siisti pitempiäkin aikoja kuin vuorokauden kerrallaan.

Keittiö on mielikuva-asiana mielenkiintoinen paikka. Muuttaessa uuteen asuntoon on yleensä huomattavasti helpompi olla, jos saa keittiön heti kättelyssä kuntoon. Siis vaikka olkkari ja makkarit pursuilisivat vielä muuttolaatikoita ja jätesäkkejä, niin reilassa oleva keittiö pelastaa kaiken. Sama se on normaalissa päivittäiselämässäkin. Vaikka muun kämppä on rempsallaan, niin siisti keittiö pitää mielenterveyden kohdillaan.

Olen tässä monena päivänä yrittänyt blogata. Avannut tämän editoriruudun ja ajatellut että hei, nyt mä kirjoitan tästä ja tosta tosi tärkeestä jutusta. Sitten jokin keskeyttää ja olen varttia myöhemmin autuaasti unohtanut mistä piti kirjoittaa.

Pää on ihan pirstaleina. Ei se sinänsä stressaa, mutta sitä huomaa vain huvittuneena että lähimuisti on jotenkin aivan tohjona silleen valikoivasti. Työhommat kyllä sujuu. Olen itse asiassa vaihteeksi tosi iloinenkin, koska pyytämättä ja yllättäen sain vähän lisää kuukausittaiseen tilipussiin. Näin media-alan YT-aikoina se lienee harvinaista. Varsinkin meille, jotka vingutaan jatkuvasti että elämä on ihan perseestä, epistä ja väärin. Eihän se oikeasti ole, mutta vinkuminen ylläpitää mielenterveyttä vaikka onkin muiden korville rasittavaa.

Niin siitä pirstaloitumisesta. Minulla on viimeiseltä kahdelta viikolta muistikuvia lähinnä bussimatkoilta töihin ja töistä kotiin. Kaikki muu siinä välissä on aivan hämärää. Ja tosiaan, se ei huoleta minua, vaan huvittaa. Tajuan kirkkaan tietoisesti olevani loman tarpeessa, eikä siinä mitään, pianhan lomalle pääsen. Jos kertoisin jollekin työterveystädille, että kuljen sumussa koko ajan ja hajamielisyyksissäni unohtelen avaimiani kotiin, niin alkaisi varmaan palosireenit soida. En siis kerro.

Kun sortteeraan näitä pirstaleita, niin huvittavaa huomata mitä ne ovat. Esimerkiksi aina töihin mennessä bussi ajaa Albertinkadulla sijaitsevan riepuliikkeen ohi - ja joka kerran minua ottaa päähän, että liikkeen omistaja on nimennyt puljunsa boutigueksi. Geellä. Kuinkahan monta kertaa päivässä se saa kuulla siitä? Joko siitä on tullut tavaramerkki, jota ei enää edes voi vaihtaa oikeaksi?

Tällaisten ajatusten lisäksi olen muun muassa useaan otteeseen miettinyt, että mäkihyppääjä Harri Olli näyttää jotenkin sellaiselta vatsastapuhujan nukelta. Ihan niin kuin Nykänenkin. Johtuuko huomioni siitä, että tiedän kummankin olevan kuppiin päin kallellaan. Vai onko vatsastapuhujan nukelta näyttäminen jo aikainen indikaatio siitä, että potentiaali liialliseen kupin ottoon on voimakas?

Ja sitten meni pesukone lopullisesti rikki. Tai kyllä se pesee, mutta ei sillä pidä lingota, tai kone menee seinästä läpi. Olisikohan nyt se hetki, kun hankkisi uuden pesukoneen lisäksi myös astianpesukoneen? Nykyinen, lihaskäyttöinen astianpesukone on nyt taas makuuttanut likaisia lautasia keittiön tiskipöydälle aika pitkään.

Ainakin ostan kaksi lentolaukkua. Hakalaukusta. Tänään.

Enää kolme työpäivää loman alkuun. Täältä tullaan Mikki Hiiri, rakkaimpani! Koko ensi viikon uudistamme vanhaa suhdettamme, tuota rakkautta joka syttyi kaksi vuotta sitten viimeksi kohdattuamme. En ole unhoittanut sinua tai kaikkea sitä kallista ja tyhjänpäiväistä mielentyhjennysturismihupia mitä minulle edustat. Tuskin maltan odottaa, että voin tyhjentää kukkaroni kaikkiin niihin kauppoihin, jotka pitävät legendaasi yllä!

Mutta mitä helvettiä mä panen huomenna FIGMA-gaalaan päälleni? Kuka hemmetti on keksinyt, että pelinörtit pitää pukea juhlavaatteisiin?

Viime kesänä pantiin olkkari uusiksi. Nyt sain uuden kuningasajatuksen, tehdäänkin olkkarista aikuisten oma leikkihuone/nukkuhuone, annetaan Pojalle entinen master bedroom ja siirretään sohva ja töllö ja osa konsoleista entiseen Pojan huoneeseen.

Miehen silmien takana vilahti pakokauhu.

Lupasin toteuttaa idean vasta seuraavalla kesälomalla.

Mies osti perheeseen aivan uutta leipää. Rukiista tehtyä känttyä nimeltä Kuitu-Kunkku. Kieltäydyn kokeilemasta, koska markkinointiosasto ei ole kehdannut antaa leivälle nimeksi Ruis-Kunkku. Niin kuin ei olisi muka käynyt niillä mielessä. Mamot.

Siinähän olisin tyytyväisenä syönyt Ruis-Kunkkua ja Kinkkupekoni-ruukkua.