Jännää miten internet ja maailman pienentyminen vaikuttavat esimerkiksi matkailukäyttäytymiseeni. Pohdin tässä mitä tekisin Tukholmassa sen vähän aikaa kun laiva maissa on, ja ensimmäiset ehdotukset kavereilta oli että käy siellä ja siellä shoppaamassa. Mietin asiaa itsekseni hetken, ja jouduin toteamaan että ei kiinnosta. Tajusin myös, ettei ole kiinnostanut pitkään aikaan. Vuosiin.

Tykkään siis shoppaamisesta toki, silloin kun tarvitsen jotain - ja silloin kun olen kotikamaralla. Mutta ulkomailla ollessa en shoppaa käytännössä koskaan. On nimittäin todella harvoja asioita, joita ulkomailta saa, joita ei saisi Suomessakin vähintäänkin netistä tilaamalla jossei muuten. En ole aikaisemmin oikein tiedostanutkaan asiaa, ennen kuin rupesin sitä miettimään. Viimeksi olen ostanut vähän Disney-kamaa Disneylandista, koska sieltä oikeasti saa juttuja, joita netin Disney-puljuista ei myynnissä ole. Sitä ennen en edes muista olisinko hankkinut reissuista juuri mitään muuta kuin vähän karkkia ja alkoholia tuliaisiksi - ja nekin lähinnä viimeisillä valuutoilla ja viime hetkellä jostain lentokentältä tms.

On minulla toki muitakin syitä miksi shoppailu ulkomailla tuntuu jopa vähän vastenmieliseltä. Yksi on sen kaman raahaaminen mukanaan - ensin siellä kaupungilla ja sitten myöhemmin takaisin kotiin Suomeen. Etenkin kun olen ihmisiä, jotka eivät koskaan matkusta niin järeällä varustuksella, että pitäisi panna esimerkiksi matkatavaroita lentokoneen ruumaan. Vielä ei ole tullut eteen matkaa, joka olisi ikinä oikeasti edellyttänyt matkalaukun ottamista mukaan.

Toinen syy shoppaamattomuuten on ajan tuhlaamisen tuntu. Esimerkiksi tällaisella perinteisellä Tukholman-risteilyllä peliaikaa on varsin niukasti, joten niiden samojen niin netistä kuin Suomestakin löytyvien krääsien ja riepujen käpälöinti tuntuu päättömältä. Niin hintatietoinen en nimittäin ole, että saisin jotain tyydytystä jonkun topin, hameen tai pölyttymään päätyvän kirjahyllykoristeen löytämisestä viisi euroa halvemmalla kuin kotimaassa. Etenkin vaatteiden, meikkien ja ja koriste-esineiden shoppaamisessa ulkomailla on itselläni jotenkin sama fiilis kuin että lähtisi Teneriffalle hengailemaan Suomi-baarissa ja syömään lihapullia.

Mietinkin, että onneksi lienen ehkä vähän poikkeava, koska tällainen toiminta tuottaisi aika ikävät paikat niille kaupoille, jotka saavat oleellisen lisän tuloihinsa turismista.

Tosin ruokapaikat eivät sen sijaan oudosta käytöksestäni tai sen leviämisestä kärsisi lainkaan. Pitkään reissaamisessani sanelua on hoitanut vatsan seutu, koska kaiken krääsän helpon saatavuuden takia matkailun ykkössyyt ovatkin minulla nähtävyydet ja hyvä ruoka. Ne ovat ne kaksi asiaa, jotka ovat edelleenkin suhteellisen uniikkeja jollekin paikalle ja siis minulle ainoat kunnon syyt hilata ahterini Suomen rajojen ulkopuolelle.

Vaikka kärsiihän siinä sitten ne kulttuurit, joiden ruuasta en niin välitä. Tai niillä on ainakin paras olla hyvät nähtävyydet. Viihtyisä ja persoonallinen kahvila hyvine paikallisine paakkelseineen on on ihan hyvä nähtävyys.

Niin. Meen nyt sinne Tukholmaan, vaikka Silja Linen kanta-asiakasmeininki ottaakin päähän. Päätin vain olla välittämättä ja ryhtyä taas pihiksi. Ei se minun häviöni ole, vaan Siljan. Jos heidän nykyinen käytäntönsä ei esimerkiksi rohkaise minua maksamaan reissuja kenellekään muulle kuin itselleni, eikä varsinkaan hyttivalikoiman kalliimmasta päästä, niin en sitten rohkaistukaan. En siis tuo itseäni enkä lisää porukkaa tuhlaamaan rahaa heidän laivalleen enää läheskään siinä mittakaavassa kuin ennen, ja alan myös metsästää hyviä alennuksia kilpailevalta yhtiöltä. Äiti saattaa päästä vuotuiselle luksushyttiristeilylleen tästedes Vikingillä. Tällaiseen pakkojarrutukseen Silja Linen hieno pisteuudistus ei tainnut ihan tähdätä, mutta syyttäköön itseään, jos muutkin kuin minä päätyvät samaan päätelmään. Pistejärjestelmiä on turha ylläpitää, jos ne ovat liian läpinäkyvästi asiakkaalle epäedullisia.

No kyllä nyt nousi taas huuto, kun matkatoimistot mainostaa lapsilta kiellettyjä hotelleja. 

Siitäkin huolimatta, että väitän nettiin pesiytyneen eräänlainen ammattivalittajien joukko, jota ei voi kutsua trolleiksi, koska he eivät ymmärrä olevansa trolleja, niin silti on aina pakko vähän ihmetellä missä tässä nyt nähdään sitä syrjintää, josta jengi huutaa naama punaisena.

On siis syrjintää rajata johonkin pääsy lapsiperheiltä, mutta ei ole syrjintää pakottaa vaikkapa häämatkalla olevaa pariskuntaa viettämän kynttiläillallistaan lentävän ruuan ja juoksentelevien natiaisten keskellä? Miksi? Koska lapset ovat NIIN paljon tärkeämpiä, että ne menevät kaiken muun edelle? Ihan kaikenko? 

Jos samalla logiikalla mennään, niin pitäisihän tässä harvase viikko nostaa äläkkä siitä, että kaikki työnantajat ei tykkää jos duunareiden lapset hengailee jaloissa koko ajan, ja - aikauhia - joiltain pomoilta pitää peräti kysyä lupa saako lapsen tuoda ofiisissa käymään. Saatanan siat, nuo tunteettomat firmapaput ja lapsenvihaajaduunikaverit, nih.

Pointti vain on, että siinä missä työnantajalla on oikeus määrittää yrityskulttuurinsa pelisäännöt ja valita työntekijänsä, ravintoloilla ja hotelleilla on oikeus valita palvelukulttuurinsa ja asiakkaansa. Yhden leipälaji on Bamse-klubi, lastenaltaat ja työntekijät, joilla hymy ei hyydy edes silloin, kun kompastuvat penskaan ja rojauttavat perheen illallisen maahan (ja perhe tekee hotellille valituksen, koska joutui odottamaan ruokiaan). Toisen parasta osaamista on luksuskokemuksien luonti pariskunnille ja sinkkujuhlien järjestäminen. Kummassakin tapauksessa on sekä järkeenkäypää että oikeutettua rajata asiakaskunta sen mukaan. 

Mutta nousiko suurin äläkkä sittenkin oikeastaan siitä, että joku kehtaa oikeasti vielä mainostaakin palveluitaan? Ilmineeraamalla suorasukaisesti, että toisinaan lapset ovat yksiä helvetin apinoita, joista pitää päästä vähintään tuhannen kilometrin päähän karkuun edes hetkeksi. Eikä vain toisten lapset, vaan myös omat. Sitäkö se äläkkä nyt oli, että on niin rumaa puhua totta? Ja vielä mainoksessa! Mainoksissahan pitää valehdella, kosiskella ja kumartaa joka suuntaan niin kuin ei omistaisi persettä lainkaan. Skandaali! Vähintäänkin lapsiperheiden erinomaisuuden törkeää loukkaamista.

Lapsiperheet ovat vähän niin kuin israelin juutalaisia tai mitä tahansa muita sorsittuja kansanosia. Koska heitä on joskus kohdeltu niin väärin ja epäoikeudenmukaisesti, ja tuetkin laahaa jäljessä on liian pieniä, niin se ilmeisesti antaa heille oikeutuksen sorsia kaikkia, jotka ovat sorsittavissa, ja vähintäänkin huutaa kovaäänisesti aina kun eivät saakaan aivan kaikkea, mikä heille muka kuuluisi. Sillä heillehän toki kuuluisi ihan kaikki. Palestiina. Rantakohteet. Työpaikat. Ravintolat. Koska Hitler! Koska lapsilta kielletyt hotellit!

Voidaan myös ajatella niin, että mitä yhteistä on huumeilla, terroristeilla ja lapsilla? Ne ovat kaikki pelkkiä aseita taistelussa, jossa xenofobiset kansanosat haluavat teljetä kaikki muutkin asumaan samaan metrin kuution kanssaan. Mikään ei saa olla erilaista, eikä saa nousta edes pientä epäilystä siitä, että jollakulla saattaa olla ihan vähän kivampaa kuin mulla. Ja todellisuudessa sitten kun kaikki on saatu paimennettua sinne metrin kuutioon, alkaa huuto siitä, että on liian ahdasta, eivätkä kaikki ansaitse elämää kuutiossa. Mutta ei heitä poiskaan voi päästää, koska kuution ulkopuolella he voivat saada vääriä ajatuksia.

Mutta tämä on jo niin masentavaa ajateltavaa, että olen lapsilta kielletyn hotelliloman tarpeessa.

Olen ollut jo aika monta vuotta Silja Linen kanta-asiakas. Kaikki onkin mennyt mukavasti siihen saakka kunnes päättivät viime vuonna uusia kanta-asiakaspistejärjestelmänsä. Koko pisteytyssysteemi on aina ollut vähän epämääräinen, mutta nykyään se on sitä vieläkin enemmän.

Aikaisemmassa järjestelmässä homma oli sentään silleen aika mutkatonta että kun hankin matkan ja maksoin sen, sain pisteet kaikesta mitä maksoin. Plus saman mittatikun mukaan pisteet laivalla käytetystä rahasta. Nyt pisteitä kertyy eri tavalla riippuen siitä kuluttaako etukäteen vai vasta laivalla ja onko kulta vai pronssi/hopea-tason asiakas. Ennen kertyi kymmeniä pisteitä. Nyt kymmeniä tuhansia. Ihan perseestä noin niinkuin pienen ihmisen kannalta. 

No, se menisi vielä, ellei olisi tullut vielä nurkan takaa yllättäen kylmää vettä niskaan. Aloin ihmetellä miksi parista viimeisimmästä reissusta näitä uusia tuhansia ja taas tuhansia pisteitä on kertynyt etukäteen maksetuista osioista eli siis lähinnä hyttimaksuista paljon vähemmän kuin mitä olin olettanut.

Noh. Asiakaspalvelu auttaa:

Vaikka olisin maksanut itse koko hytin, pisteitä saan vain niistä matkustajista joilla on rinnakkaiskortti eli on kirjattu klubikorttini alle. Tämä on sulkenut siis ulos esimerkiksi alaikäisen lapseni, joka ei ole kelpuutettu klubikortin haltijaksi, ja pisteet on jäänyt saamatta.

Vanhan pistelaskusysteemin aikaan lasta ei edes saanut kirjattua oman tilin alle. Tämä on nyt siis saattanut muuttua, mutta siitä ei ole mielestäni tiedotettu, enkä löydä asiasta edelleenkään mitään mainintaa Club One -sivulla. Eipä siitä ollut mainintaa vanhaankaan aikaan, mutta kun silloin yritin kirjata lasta järjestelmään, tämä ei onnistunut asiakaspalvelun mukaan juuri siksi, että lapsi oli alaikäinen. En ole siis saanut mistään mitään osviittaa että asiat olisivat eri tavalla, ja että lapsi olisi pitänyt kirjata systeemiin pistesysteemin muuttuessa.

Vein toukokuussa isolla rahalla commodore-hytissä äitienpäivän kunniaksi äidin risteilylle. Jäi äidin osalta pisteet saamatta - ja se on aika pirusti, koska commodore-hytti on aikasteen tyyristä hupia. Mutta äidinhän pitäisi olla Club one -jäsen, niin pisteet kirjautuisivat sitten hänen tilillee, kertoo asiakaspalvelu! Niin, jee! Hei haloo! Olen toki anteliaalla tuulella ja vien äidin lahjaksi risteilylle, mutta miksi ihmeessä minun rahoistani pisteitä pitäisi kertyä hänen tililleen? Joku raja minunkin anteliaisuudellani. 

Tilannehan on toki täysin epäjohdonmukainen siinäkin mielessä, että jos sitten siellä laivalla vien koko perheen syömään tai taxfreehen ja maksan koko hoidon, ei kukaan kysy onko muulla seurueella club one -jäsenyys, vaan kaikki ostoksen pisteet menevät sille club one -tilille, jonka korttia vingutetaan. Se on toki oikein. Mutta jotta minua kiinnostaisi enää pätkääkään käyttää kanta-asiakasetujani ja tulla tuhlaamaan helvetin kalliiden hyttihintojen päälle vielä se tonni sinne laivallekin, niin haluan kyllä pisteet kaikesta siitä, mistä olen maksanutkin. 

Kun Silja Linen kanta-asiakaspalvelun syövereitä tutkii, löytyy toki sivu rajoituksia. Tämän sivun seliteteksti ennen linkin klikkaamista on: Matkanjärjestäjien matkoista pisteet kertyvät erillisen taulukon mukaan. Tallink Siljan kautta myytävät kolmansien osapuolten palvelut eivät kartuta pistetiliä ellei toisin mainita. 

Anteeksi vain, mutta tuskin olen ainoa, joka ymmärtää kontekstissa matkanjärjestäjät Siljan ulkopuolisiksi matkatoimistoiksi eikä koskaan klikkaile linkkiä jos käyttää pelkkää Siljan omaa varauspalvelua. Asiaa ei siis todellakaan ymmärrä niin, että Silja Line pitää minua itseäni matkanjärjestäjänä, jos mukanani matkustaa joku, joka ei ole kirjattu Club One -korttini alle. Katsoisin että olennainen tieto on tahallisesti piilotettu paikkaan, josta sitä ei osaa etsiä. Sitä ei ole esimerkiksi ilmaistu pisteidenkeruun pääsivulla, jossa sen pitäisi olla ilman mitään klikkailuja. 

Sapettaa aivan saatanasti, ja tekisi mieli tasan tästä paikasta perua reissu, jonka juuri viime yönä varasin ja maksoin. Mutta eipä niitäkään rahojaan enää kokonaan takaisin saisi. Kostoksi en aio ostaa sielä laivalta yhtään mitään enkä käyttää mitään ylimääräisiä ravintolapalveluja. Sinänsä harmi, koska olin alun perin suunnitellut taas aika pitkän pennin upottamista laivaolemisen iloihin. Noin yleisesti ottaen sen on aina mielellään siellä käyttänyt. Mutta ei enää.

Oli taas matkustajia odotutettu tuntitolkulla lentokentällä ilman kunnon tiedottamista. VR:n vakiokäyttäjäthän törmäävän samaan ilmeisesti päivittäin.

Aina kun näistä kuulee ja lukee ja näkee jonkin vastuullisen vastineen, tulee vastaan "olemme aina tiedottaneet sitä mukaa kun tietoa tulee".  Se on alkanut viime aikoina kovasti häiritä minua. Suomeksi se nimittäin tarkoittaa sitä, että jos ei ole tuntikausiin antanut mitään tietoa, oli syy siihen mikä tahansa, voi aina vedota implisiittisesti siihen että on hiljaa koska ei ole mitään kerrottavaa. Oli näin oikeasti tahi ei.

Toisaalla on nimittäin toisin, ja matkailu toisinaan avartaa. Vuosi sitten junalla Ruotsissa matkatessani myöhästeltiin ihan niin kuin VR:lläkin ja ihan kuten meilläkin, todelliset syyt jäävät aina hämärään. Mutta. Tasaisin väliajoin kuitenkin tiedotettiin siitä, että mitään tiedotettavaa ei ole. 

Odottamista vittumaisempaa on odottaminen ilman tietoa, ja vielä sitäkin vittumaisempaa on odottaminen hylättynä ilman tietoa. Hylätyksi joutumisen tunnetta ei voi vähentää kukaan muu kuin se, joka suoraan tai välillisesti on vastuussa odottajan odotuksesta.

Liian moni piiloutuu vastuutaan hiljaisuuden muurin taakse, kun usein riittäisi vain se, että osoittaa olevansa paikalla, vaikkei voikaan odotuksen päättymiseksi tai uudeksi tiedoksi muuttua. Odottavalle tiedotus siitä, ettei ole mitään tiedotettavaa on silti tieto siitä, että hänellä on arvo eikä häntä ole unohdettu.

Onni on työpaikka ja toimiva ilmastointi. Musiikin kuuntelu ja ihan työkin maistuvat. Kotona helteessä meni ikuisuus ennen kuin sain edes jonkin osin matkakuvista johonkin rotiin. Tuossa sellaisia.

Täällä ihanassa ilmastoidussa ofiisissa musiikkia on tullut kuunneltua enimmäkseen kevyen sorttisessa hengessä (attack of spotify top 5!)

1. Hurts - Better than love
2. The Good Natured - Your body is a machine (Zebra and Snake Remix)
3. No More Kings - Obey the groove
4. The The - Good morning beautiful
5. Dead Can Dance - Black Sun 

Jonkin verran on siis vielä aikaa syksyyn ja alakuloiseen syysmieleen. Syysalakulon tunnistaa yleensä siitä, että alkaa tuo proge taas maistua. Vaikka onhan Rushin kesän alussa ilmestynyt sinkku ihan kiva jo nyt. Ja kun helle hellittää, kykenee ehkä jo rämpyttämään muovikitaraakin.