Kevät on:

• Pultsarit kalliolla: Jep
• Villiintynyt naapurin patalaiska kissa: Jep
• Auringon helotus parveketupakoitsijan naamalla: Jep
• Koirankakkojen kiihottava lemu: Jep
• Plussan puolella keskellä yötä: Jep
  
• Talviturkin vaihtaneet jänöt: Jep
• Roskia joka paikassa: Jep
• Viemärin solina paistesäällä: Jep
  
• Talviteloilta telineisiin ilmestyneet pyörät: Jep
• Teinien moporalli raitilla: Jep
• Tipujen liverrys aamuneljältä: Jep
• Lokkien huuto lähiön yllä: PUUTTUU!

Kevät ei siis ole vielä saapunut! Menkää koteihinne, täällä ei ole mitään nähtävää!

(Pakinaperjantai: Kevään merkki)

- Kato, perhana, Huuko! Mitä mies?
- No mitäs tässä, ei mitään kummempia.
- On se ilmoja pidelly!
- Joo ja kato pitelee!
- Hehe!
- Ho hoho!
- Ei oo jätkää näkynyt vähään aikaan täällä suunnassa. Onks kiirettä pitäny?
- No ei silleen erityisesti. Aika hiljasta on kesään verrattuna. Tää pirun tuuli pitää porukan sisätiloissa.
- Ei oo täälläkään päin hirveesti pousata tarvinnu. Menee kyllä pikkasen tylsäksi välillä, kun ei oo sitten kuitenkaan niin hiljasta, että kehtais välillä kahville mennä.
- Joo-o. Tää on tätä...
- Niin tätä...
- Ookko 'Moroo nähny vähään aikaan? Ei oo tullut moikkailemaan ihan viime aikoina.
- En oo nähny. Törmäsin iltavuorolla Esmeen tossa pari viikkoa sitten alakerrassa, ja se osas kertoa että 'Morolla taas se selkä rikeeraa ja on jätkä joutunut ottamaan lunkisti vähän aikaa.
- No perhana, mä oon sanonut sille että sillä on väärä tekniikka niiden köysien kanssa. Se vetää liikaa hartioilla, eikä käytä alaselkää apuna ollenkaan. Ihmekös sitten että vetää kyttyrän nalkkiin.
- No sähän puhut nyt hei meidän 'Morosta. Se tyyppi ei kuuntele järkipuhetta vaikka kardinaali hengittäis niskaan.
- Sä sit sanoit ton, en mä...
- Mullon pokkaa sanoo se ihan päin pärstääkin.
- Hehe, näkis vaan, hehe...
- He he, ja kuulis kuminan, hehe..
- Mut hei Viktor, hyvä nähä. Mun täytyy nyt hilppasta tonne, pitää patistaa pojat siivoomaan pulunpaskat meidän puolelta. Palataan astialle taas!
- Joo, astialle, moi!

(Pakinaperjantai: Astia)

Telkkarin katsominen aiheuttaa ummetusta. Kunnolla kun tatittaa persuuksillaan, niin vääjäämättä alapään ummetusta, mutta huolestuttavammin nimenomaan yläpään tukkoa.

Tätä ei pidä nyt sekoittaa siihen, että korvien välissä olisi vain iso kyltti jossa lukee "uusia vuokralaisia haetaan". Kyse on pikemminkin siitä, että ajatus vain harhailee päämäärättömästi, puoliksi varjoissa piilossa.

Se on sukua sille kun sana, nimi tai missä ihminen on nähty ovat kateissa - saa koko ajan melkein kiinni itse asiasta, mutta silti se lipeää karkuun kuin lohi karhun kourasta.

Jatkoin nimittäin taas erilaisia sarjamaratonejani usealla eri rintamalla, ja lopputuloksena on tupakkatauoilla syntyneitä ajatuksen pilkahduksia, jotka eivät löydä tietään kokonaisina tajuntaani. En siis tyhmisty, mutta hetkellinen autismin sukuinen ilmiö havaittavissa.

Tarvitsen laksatiivin. Mutta mikä se olisi? Kännitkin luvassa vasta ensi viikolla. Ja nekin saa yleensä liikkelle vain suolen ilman runoa.

(Pakinaperjantai: Paha päivä)

Rullaan.... rullaan... rullaan palloa.

Siihen tarttuu pieniä paperinpalasia ja pikkukiviä.

Kiire kiire kiire. Aika juoksee. Pallo on vielä aivan liian pieni.

Rullaan lisää... Jess! Mukaan tarttui leikkiauto... Tuosta vielä mukaan penaaleja ja viivottimia.

Hahaa! Kissa, kissa! Siinä se sätkii ja maukuu pallon kyljessä. Tässähän alkaa jo pallolla olla kokoa.

Ai hemmeti, noin vähän aikaa jäljellä. Kiihkeää rullausta vain, kyllä se siitä.

Perhana noita Leningrad Cowboys -tukkaisia urheilijoita, jotka kävelee päin ja potkaisee pallon hallitsemattomasti mihin sattuu. Saavat vielä kärsiä, kun pallo tästä kasvaa!

Rullaan rullaan, lähtihän se polkupyörä siitä ja.... ja... ja... KYLLÄ KYLLÄ! Pikkulapsi rullattu, mukana on! Tästä se lähtee.....

Nnnnnnnnnnn......noin!!!!! Mummeli on mukana! Toistan: Mummeli kyydissä!

Ei tuota turhaan ole nimetty We Love Katamariksi. Joskus pelaaminen vain on niin parasta.

Mikään ei ole tyydyttävämpää ja nautinnollisempaa, kuin ensimmäinen palloon tarttuva aikuinen. Hyvinä kakkosina ensimmäinen mukaan tarttuva talo ja tulivuorisaaren tulivuoret.

Siinä on jotain samanlaista täyttymystä, kuin oikein mehukkaan finnin puristelussa.

Parempaa kuin seksi. Ihan oikeasti!

Ai ei vai?

(Pakinaperjantai: 17. Nautinto)

Kun synnyin, sain paljon huomiota. Isäntä oli seurana kaiket päivät. Tuskin nukkumaan malttoi mennä. Hoivasi, paijasi, syötti, leikki.

Kaikki ei ollut kuitenkaan vain leikkiä. Ruualla, leluilla ja huomiolla oli hintansa. Jouduin taisteluihin ja kilpailuihin. Välillä niille ei ollut tulla loppua.

Kasvoin. Voin kyllä hyvin, ei siinä mitään. Omistajani oli minusta ylpeä ja otti minut mukaansa kaikkialle.

Sitten tapasin Hänet. En koskaan ollut kokenut mitään niin ihanaa. Niin kaunis. Niin viehättävä.

Niin petollinen.

Jätti minut sen perhanan ipanan kanssa. Yksinkö tämä pitäisi hoitaa?

Isäntäkään ei ole välittänyt minusta enää pitkään aikaan. Ihan helposti voi mennä tunteja ennen kuin korjaa edes jätökset. Jalat ristissä kykin.

Ja ne perhanan paussit. Välillä katoaa viikkoja.

Yksi nappuloistakin on irti.

Olen harkinnut oikosulkua.


(Pakinaperjantai: 16. Lemmikki)