Välillä mä vaan sitä mietin, että kyllä oli sillon kymmeniä tuhansia vuosia sitten ihmisen esi-isillä helppoa kun ei ollut mitään ravintonatseja olalla jäkättämässä millon mistäkin epäterveellisestä ja kurtistamassa kulmiaan kun mammutista pantiin soppaan myös ihrat ja jengi mätti muutenkin naamaansa kaiken syötävän mikä eteen käveli. 

Ymmärrän kyllä, toki, että ei itseään pitäisi ihan tieten tahtoen myrkytellä, mutta kyllä tämä nykypäivän terveysintoilu menee välillä sellaisen hifistelyn puolelle, että tavallisen tallaajan on jo vaikea ymmärtää mitä sillä ajetaan.

Okei tehdään tiedettä, julkaistaan tutkimuksia, mittaillaan jo atomitasolla miten optimaalisesti asioiden pitäisi mennä... Se on kiinnostavaa, ihan akateemisella tasolla. Kyllä, varmasti, onkin. Mutta mieleen vain tulee, että jos sen pohjalta pitäisi tehdä jotain päätöksiä, niin onko unohdettu sellainen jännä juttu kuin että ei tässä olla edelleenkään mitään lopullisia tuotteita, jotka eivät mihinkään enää muutu. Kaikki ruokavalioteoriat ja muu natsismi kun kuitenkin - ainakin tavallisen tallaajan luokse ehdittyään - ovat nimittäin jo muuttuneet valistukseksi joka tuntuu pohjaavan siihen, että on olemassa jokin konstantti, joka ei miksikään muutu, ja siihen - ja vain siihen - pitää pyrkiä.

Muuttuvien organismien maailmassa kun se, että kone toimii ehdoilla x mahdollisimman hyvin tänään kun ei tarkoita sitä, että se välttämättä tekisi niin vielä huomennakin. Ja vaikka mässäisimme itseämme hengiltä tänään, niin mikä sen sanoo, että sama meininki olisi enää ihan niin perseestä vaikkapa 50 sukupolven päästä. Okei, ei tässä mitään banaanikärpäsiä olla, eikä mikään muutu nopeasti, mutta onko oikeasti pakko hifistellä. Eikö vähemmällä pärjätä?

Ei mulla muuta, meen nyt tupakille ja rasvahiilarimössölle. Jatkakaa.

Vietettiin sitten pari päivää lähes ulkomailla eli Tampereella. On se kyllä hieno paikka, kesäkaupunkina etenkin aivan verraton.

Käytiin tietenkin Särkänniemessä, jonka uutuus Tyrsky on periaatteessa ihan nasta, mutta lähinnä pikemminkin leppoisa kuin huisa. Tuli itse asiassa mieleen, että jos Tyrskyn ja Half-Pipen saisi yhdistettyä, niin alettaisiin olla jo hyvän meiningin äärellä. Half-Pipessa arvostan reipasta liikehdintää kourua ylös ja alas, mutta harmittaa että istuinkehikko ei pyöri ympäri kuin satunnaisesti. Tyrskyssä sen sijaan mennään leppoisan loivalla aaltokourulla iloisesti jatkuvasti pyörien - mutta kouru on tosiaan aika loiva eikä vauhti ole kummoinen.

Särkänniemen Tornado on edelleen parasta mitä Suomen maan huvipuistoilla on tarjota. Sanon tämän vaikka en olekaan Powerparkissa koskaan käynyt.

Yövyttiin Omena-hotellissa Hämeenkadulla. Siisti, edullisehko, suurina etuina mikroaaltouuni, pieni jääkaappi, vedenkeitin ja kahvi- & teetykötarpeet. Täytettä jääkaappiin saa helposti hotellia vastapäätä sijaitsevasta K-Extrasta, joka tosin on auki vain yhdeksään, eli yösyöppökohtaus pitää osata hieman ennakoida.

Huone oli mielestäni varsin tilava, tilavampi kuin moni kalliimman hotellin lisäpetioptiollinen tupla. Lisäpetejä Omppuhuoneessa olisi saanut aikaiseksi peräti kaksi. Miinuksiksi kuitenkin katsottakoon, että lisäpeteihin oli kyllä lakanat ja tyynyt, mutta ei peittoa. Emme viitsineet asiasta kuitenkaan valittaa, sillä toinen miinus eli säätimettömän, automaatti-ilmastoidun huoneen kuumuus (ikkunoita ei saa auki) nollasi tehokkaasti todellisen lisäpeiton tarpeen.

Kokonaisvaikutelma yöpymisestä oli kuitenkin reippaasti plussan puolella, enkä suoranaisesti keksi hotellissa tai hotellihuoneessa mitään sellaista tähdellistä mitä Ompussa ei ollut ja mistä jossain muussa hotellissa maksaisin tuplahinnan. Lisäksi harvassa perinteisessä hotellissa on vedenkeitintä JA mikroa JA jääkaappia vaikka huoneen hinnan perusteella odottaisi yleensä saavansa niiden lisäksi vielä tiukkapeppuisen gigolon ja yksityisen uima-altaan.

Särkänniemen lisäksi harrastimme myös päämäärätöntä kaupungilla samoilua ja erilaisissa kauppakeskuksissa hengailua. Kauppakeskuksissa on kiva hengailla, älkää ihmetelkö. Aina bongaa jotain uutta, kuten esimerkiksi että jos joskus oikeasti tarvitsen jonkun vähän hienomman klänningin, matkustan mieluummin hyvällä tekosyyllä Tampereelle Koskikeskuksen kolmanteen kerrokseen, jossa asialle omistautuneita kauppoja on vierekkäin monta, kuin rupean plaraamaan Helsingin Keltaisia sivuja ja suhaamaan kaupunginosasta toiseen.

Muutenkin viehättää se, että Tampereella kaikki on niin lähellä, ja silti on kaikkea sitä mitä Helsingissä. Kaikki vain on Mansessa kätevästi kompaktimmin - kuten Bebek ja Fantasiapelit vierekkäin. Juuri näin hoidetaan nörttikohdentaminen ja synergiaedut.

Särkänniemessä syötiin kojuista moskaa, mutta lähtöpäivän päivällinen hoidettiin perinteikkäästi Tillikassa. Kermaista pyttipannua, kiitos hyvää oli ja palvelu jämptiä ja ystävällistä. Nyt vain pitäisi ruveta panemaan syömisiään syyniin. Kirosin, kun otin reissuun jalkaan farkut, jotka eivät enää olekaan mukavat, vaan kiristävät ikävästi sieltä sun täältä.

Sinänsä hullua, että sen jälkeen kun luovuimme vajaa kaksi vuotta sitten autosta, ruokatottumukset ovat alkaneet hiljaksiin taas rapistua moskan suuntaan. Autottomalle täällä Myllypuron perukoilla on tarjolla kolme sikakallista ja huonosti varusteltua lähiökauppaa, mikä johtaa auttamattomasti halvimpien, syömiskelpoisimpien ja kompaktimpien vaihtoehtojen - usein einesten suosimiseen. Autolla tuli mentyä kauemmas markettiin ostamaan enemmän, järkevämmin, laadukkaampaa.

Sinänsä ikävä tosiasia on, että vaikka haluaisikin suosia lähikauppoja ja pienyrittäjiä, joissain tilanteissa nämä samaiset puodit muuttuvat ympäristönsä näköisiksi ja pahimmassa tapauksessa palvelevat lähinnä niitä, jotka eivät välitä mitä suuhunsa panevat. Kun lähistöllä on vaikkapa riittävästi riistettäviä vanhuksia, vajaita, nistejä ja spurguja, se heijastuu myös tuotevalikoimaan - sen lisäksi että kaikki on myös kallista.

Jos lähiöperheellä siis ei ole resursseja lähteä kovin usein kauemmas metsälle, vaihtoehtoina on usein joko yökkömarinadissa lilluva lihasilppu nahistuneiden vihannesten kera tai edes etäisesti siedettävän makuinen eines/puolivalmiste. Arvatkaa kaksi kertaa kumpi lähtee mukaan? Ja kierre jatkuu.

Olen joskus aikoinaan valitellut, että esimerkiksi kun Saarioisten pienet mikrokeitot palkittiin, niin heti niiden aineksissa alettiin pihistellä ja esimerkiksi ennen niin herkullisesta jauhelihakeitosta piti ruveta etsimään lihaa suurennuslasilla ja mittaamaan perunan palasia millimetrimitalla.

En tiedä mistä se johtuu, mutta monet hyvät tuotteet huononevat ajan myötä kun valmistaja alkaa itaraksi. Viimeksi eilen perinteistä Jalostajan tölkkihernaria tehdessäni mietin, että onko minulla lapsuudestani valemuisto, kun tuntuu että silloin hernekeitossa oli ihan oikeasti kokonaisia herneitä eikä litkussa lilluvaa mujua niin kuin nykyään.

Muistaako kukaan samoin, vai onko mulla valemuisto?

Noh, jotkut asiat sentään pysyvät, tai jopa paranevat. Valion herkkutrio. Ei mun nuaruuvessani ollut suklaaraidassa suklaahippuja. Ei varmana ollut. Nykyään on. Se on Parannus. Kuten myös, että kun jädehalkoa leikkaa poikittain, saa kaikkia makuja. Mielestäni silloin - mun nuaruuvessani - maut olivat typerästi jonossa niin, että halkoa piti leikata pitkittäin jos haluaa täyssörvin.

Tein elämäni ensimmäisen visiitin Kallion Soul Kitcheniin eilen. En tiedä missä se sielu suoranaisesti oli, mutta menussa oli tiettyä tyydyttävyyttä läskisooseineen ja maksapihveineen.

Päädyin kuitenkin Soul Burgeriin. Joka ei ollut huono. Johtuu ehkä siitä, että olen kovin helppo: jos välissä on pihvin lisäksi sipulia, pekonia ja edes siedettävä majoneesi, olen taivaassa. Ja olin. Ois se purilainen ehkä saanut olla hieman isompi hintaansa nähden, vaikka sisälmysten tasapaino oli sinänsä kiitettävä.

Yleensä kaikkien hamppisannosten ranskalaiset ovat joko aivan lötköjä tai liian kuivia, tai ainakin liian suolaisia. Enkä koskaan jaksa syödä niitä loppuun. Tällä kertaa vedin kaiken, koska nuo olivat aika lähellä omaa makuani: mehukkaita ja jämäköitä. Eikä liikaa suolaa, ja vain pieni ripaus mitälie ranskismaustetta.

Kiinnostaa kyllä testata ne maksapihvit. Ja miksei se läskisoosikin.

Niin, tieni Soul Kitcheniin johti Baari-baarin kautta (hurjan kiva pikkumesta Porvoonkatu 19 tms) ja jatkui vielä Kuikkaan. Tästä kiitos etenkin Kauralle, joka vaelsi Tampereelta asti. Oli myös hurjan mukavaa nähdä expateja kuten Tuuli ja Henri. Hyvin vähäisellä organisaatiolla syntynyt ilta keräsi baaripöytien ääreen ihmisiä sellaisen tusinan (joka oli kuitenkin likainen korkeintaan jutuiltaan), ja asiaa riitti.

Toivon mukaan tällainen tapahtuu pian uudestaankin. Näin lomaa kuuluu viettää.

Kävin taas siellä Tukholmassa, ja pää on autuaan tyhjä.

Pieniä ihmetyksiä ja huomioita menneestä viikosta kuitenkin:

• Miksi laivoilla on usein oluiden osalta suhteellisen hyvin varustettu pubi, mutta ruokaravintoloista saa vain Lapparia ja Karjalaa?
• Millä logiikalla laivan aamiaisella on tai ei ole lihapullia? Illallisen seisovassa niitä kuitenkin on aina. Aamiaisella vain satunnaisesti. Niitä ällöjä prinssinnakkeja ja purjopiirasta on kuitenkin aina. Myös pekoniperunakroketteja on liian harvoin (toistaiseksi vain kerran viimeisen 10 reissun aikana).
• Miksi Silja Line tarjoilee suomalaisilla sivuillaan matkoja vain Helsingistä ja Turusta, sen sijaan että sisällyttäisi myös lähdöt Tukholmasta Riikaan ja Tallinnaan? Tallinkin Viron sivutkin kauppaavat myös lähtöjä Suomesta Ruotsiin ja Ruotsista Riikaan. Samassa systeemissähän ne kaikki ovat, kun kerran samat tunnaritkin toimivat kaikissa kolmessa sivustossa. Emmä muuten, mutta ois kiva suunnitella Itämeren kiertoristeilyä yhdessä ja samassa sivustossa eikä kahta eri saman firman sivustoa vaihdellen.
• Koska olen ns. achievement whore, ottaa pannuun verkkopelaamiseen sidotut achievementit. Kyllä niitä verkkopelejä pelataan achievementeista huolimatta (esimerkiksi kolmannes Call of Duty 4:n pelaajista, ei ole yksinpelikampanjaan koskaan edes koskenut), mutta me erakko-horatsut otamme pahasti itseemme, kun meitä yritetään väkisin sosiaalistaa. Puhumattakaan nyt sitten, jos alelaarista tarttuu joku pari vuotta vanha peli, jota ei kukaan muu enää pelaa, ainakaan verkossa. Tai jos kyseessä on peli, jota ehkä kavereiden kanssa pelaisikin (esim. GH:WT), mutta koska kyseessä on multiplatformeri, niin tietenkin kaverit ovat hankkineet sen toiselle alustalle, eikä yhdessä pelaaminen onnistu.
• Pääsiäisen lammasperinne takaa pyhien alla kaupassa paremmat possuapajat kuin normaalisti, kun au naturel -possupaisteja ei ostetakaan loppuun heti kättelyssä.
• Mozart-kuulat loppuvat aina kesken.
• Enpä uskonut löytäväni uutta kuunneltavaa Burger Kingistä.