Kävipä niin jännästi, että joulu ei mennyt ehkä ihan niin strömsöläisittäin kuin olisin toivonut. Aika paljon vietin aikaa itsekseni iPad kourassa. Siinä sitten viihdyttäessäni itseäni ostelin kaiken maailman appeja, ja tulipa sitten otettua TVkaistankin appi. Ei mikään ihan ilmainen. 

No ajattelinpa siinä yöllä kello sata että katsotaan nyt sitten viime päivien ohjelmia. Mutta eipä katsotakaan, koska en muistanut salasanaani. No, aplikaatiokin sanoo että menepä www.tvkaista.fi:hin jos ei salasana muistu mieleen. No meninpä. Mutta kas, eipä anna ei mobiilille eikä ipadille muuta kuin login-sivun. Sen optimoidun. Sen, jossa ei ole todellakaan mitään muuta linkkiä. Ei edes sitä, että perkele tästä apua jos olet unohtanut salasanasi.

Se on sitä optiomointia katsokaas. Ei mitään ylimääräistä. Ei edes asiakaspalvelua. Ei edes ihmisille jotka maksavat suhteellisen ison hinnan siitä, että voivat katsoa ilmaisia kanavia muualtakin kuin töllöstä ja omalta kovalevyltään.

Ei mahdu logiikkaani tämä tällainen ei. Minulla on mobiililaite, jotta ei tarvitse olla läppäriä tai pöytärohjoa. Minulta kuitenkin vaaditaan pöytärohjo tai läppäri, jotta voisin itsekseni hoitaa niinkin yksinkertaisen asian kuin salasanan recoveroinnin. 

Ah, mutta kuten näsäviisas TVkaistan edustaja Twitterissä ehdotti, ainahan voin kirjoittaa mailia asiakaspalvelulle, joka on kuulemma kovin nopea vastaamaan. Varmasti, mutta tuskin kello neljä yöllä. Eikä kuitenkaan yhtä nopea kuin recover-automaatti.

Mitään todellista syytä olla laittamatta sitä recover-linkkiä mobiilioptimoituun sivuun ei tunnu olevan - paitsi ultraoptimointi pelkän optimoinnin takia. Siis tätä recover-linkkiä tässä (ottakaa talteen, mobilistit), jonka raskaus mobiilioptimoidullakin sivulla olisi about minimaalinen ja joka myös toimii aivan moitteettomasti mobiililla, kunhan osoitteen ensin jostain saa ongittua tietoonsa.

Tokkopa sitä linkkiä mobiilioptimoituun TVkaista-sivuun kuitenkaan edelleenkään tulee, sen verran ylimielinen oli TVkaista-twitteröitsijän asenne. Yhtä hyvin olisi voinut suoraan haistattaa vitut, selkeästi näki että mielensä teki.

Ikävää toki firman kannalta sinänsä, sillä on minulla parempaakin käyttöä rahoilleni. Ja kun miettii missä kaupallisten kanavien ajamassa lakiteknisessä pinteessä lafka on, niin tuskinpa heillä on ihan hirveästi varaa menettää asianajokustannuksiensa maksajia. Tai ystäviä.

Suomi ei ole kovin scifi-ystävällinen maa. Suorastaan ihmetyttää että Lost upposi kansaan niinkin hyvin kuin upposi. No, siitä puuttui avaruus, ehkä se selittää. Sillä sitten kun avaruus tulee mukaan peliin, eikä kyseessä ole Star Wars, yleisö kaikkoaa sen verran pahasti, että hyvä kun hyviä scifareita edes saadaan Suomeen saatika nähdään ikinä loppuun. Ainakaan millään ilmaisella kanavalla.

Se on harmi. Nykypäivänä kun tehdään muutakin kuin avaruusoopperaa.

Nelonen jätti Galactican ensin vuosiksi heitteille kunnes kaikessa hiljaisuudessa hautasi sen jonnekin Kinoteeveensä perukoille. No, sen saa sentään antennihuusholliinkin, toisin kuin MTV3 Scifin, johon maikkari on säilönyt kaikki Star Trekit. Stargate Sg-1 on dumpattu Subille, joka sai vihdoinkin aikaiseksi peräti kuudennenkin kauden esittämisen. Tulevista kausista ei tietoa, vaikka tämäkin television pitkäikäisin scifisarja loppui jo yli kolme vuotta sitten.

Stargate Atlantiksesta on varmaan turha edes unelmoida. Tämänhetkisestä Stargate Universesta puhumattakaan.

Viimeksi mainittu vain parantaa kuin sika juoksuaan. Uuden Galactican jälkeen parasta mitä mainstream-scifissä on taas vähään aikaan tapahtunut. Se, että scifiä ei tässä realismifiksoituneiden salkkarifriikkien maassa ymmärretä on ehkä juuri Galactican ja SG Universen kohdalla suuri sääli, koska ne oikeastaan eivät ole varsinaisesti scifiä, vaan varsin hyviä ihmis- ja yhteiskuntatutkielmia.

Galactica kommentoi varsin selkeästi amerikkalaista suurvaltapolitiikkaa, viime vuosien terrorismin vastaista sotaa ja uskonnollisia konflikteja sekä toiseuden ongelmaa. SG Universe on puolestaan välillä aivan loistavaa työelämän ryhmädynamiikan ruodintaa. Kuten Galacticassakin, SG Universen tapahtuminen jossain muualla kuin maapallolla on täysin sivuseikka paitsi siinä, että se riisuu häiriötekijät pois tärkeän asian ympäriltä.

Olen tässä jo reippaasti yli vuoden ollut esimieskoulutuksessa ja kilttinä hikarina myös omalla ajallani imenyt jonkin verran asiaan liittyviä tieteellisiä artikkeleita. Asiaan tietenkin vaikuuttaa muutenkin pienestä pitäen kiehtonut kysymys miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Siltä pohjalta SG Universe välillä todella tyydyttää. Klassista lineaarisen ja kompleksisen organisaation yhteentörmäystä.

Galacticassa ei oikeastaan koskaan kunnolla sekoitettu näitä kahta, sillä armeijan lisäksi myös siviilihallinto oli loppujen lopuksi varsin diktatuurinen ja kumpikin mahti oli riittävän voimakas elääkseen toisesta erillään (ja pullistellakseen toisilleen). SG Universe sen sijaan puitteiltaan asettaa siviilit ja sotilaat kirjaimellisesti samaan veneeseen, ja vaikka armeija onkin nimellisesti "projektin" johdossa, siviilien suhteellisen suuren määrän ja jokaisen kynnelle kykevän käsiparin tärkeyden takia armeijan organisaatiomalli ja käskytysperinne eivät yksinkertaisesti toimi. Eivät etenkään, kun käytännössä elintärkeä tiedemies on tunnevammainen, sooloileva salailija ja vastuunsa alla useasti luuhistuva eversti on tunnevammainen ja loppuunpalanut. Suurimmaksi osaksi kaikki muut ovat muuten vain loppuunpalaneita, peloissaan ja/tai pihalla.

Muutospaineisissa, kriisiin ajautuneissa yhtiöissä tilanne ei itse asiassa hirveästi tuosta eroa, vaikka kyseessä eivät kirjaimellisesti olekaan ihmishenget. Selviytymistaistelua se on silti, ja haasteet ihmisten yhteistoiminnassa ovat aika pitkälle samat. Käsikirjoitettuna simulaationa SG Universe onkin Galactican lailla hyvin ajatuksia herättävää katsottavaa. Avaruudessa kun ei voi antaa potkuja, ellei potkaise tyyppiä ilmalukkoon tai jätä oman onnensa nojaan vieraalle planeetalle. Ei etteikö sitäkin olisi kokeiltu - ja opittu että se iskee ennemmin tai myöhemmin omaan nilkkaan. Ja valheilla on lyhyet jäljet.

Olen kurkkuani myöten täynnä poliittista korrektiutta.

Kun Åttå drinkero halvensi ruotsalaisia (stereotyyppisesti homoja blondeja eli ns. miespissiksiä), suomalaiset ääliöhomot nousivat lakatuille varpailleen, katsoivat itsensä loukatuiksi ja nostivat metakan. Koska onhan se nyt ihan väärin, että heidän tasa-arvopyrkimyksiään ei kunnioiteta myöntämällä erivapauksia kuten pilkatta olo.

Eikös se ole tasa-arvoa, että kaikkea pilkataan. Niin kuin pilkataankin. Ja kaikella myydään, miksipä ei.

Aikoinaan kun Lola, silloinen Odusoga ja nykyinen Wallinkoski mainosti jotain maskusotkajyskiä kauniilla rinnuksillaan, niin eikös tullut huuto. Olikin hieno vastalause puljulta pukea Lola seuraavaan mainokseen niin peittävään kurapilkkikalastushaalariin kuin mahdollista, niin että hyvä kun nenä näkyi. 

Kuitenkin vähän aikaisemmin oli kritisoitu miten Lolaa voi edes näyttää telkkarissa, kun sillä on niin kauhea se ärrävika. Ja taas pääsee amatöörit ruutuun pelkästään tisseillä.

Saatana tissikateutta sanon minä. 

Poliittinen korrektius ei ole muuta kuin lyömäase niille, jotka etsivät jotain mistä loukkaantua silloin kun tekee mieli pikkumaisesti loukkaantua.

Raivohullu poliittinen korrektius yrittää siivota näkösältä kaiken mahdollisen, jottei kenenkään vain tarvitsisi ajatella. Samaan aikaan huudetaan kouluisa medialukutaidon perään. Päättäkää nyt saatana kumpaa haluatte.

Jos nimittäin jälkimmäistä, niin luottakaa nyt siihen taitoon sitten kans ja haistattakaa ainakin näille urpoille, jotka yrittävät pölliä itselleen muiden stereotypiat ajaakseen omaa tasa-arvoasiaansa epäreiluin keinoin.

Minua ei muuten ruotsalaisena ollenkaan ottanut päähän Åttå drinkero. Ruotsalaisvittuiluhan on rakkautta.

Kun pelaa Guitar Heroa saa osakseen hymistelyä ja ihmettelyä miksi kulutan moiseen aikaa. Opettelisit mieluummin soittamaa oikeaa kitaraa, sanotaan. En ole juuri kuullut tai nähnyt Call of Dutyn tai Counterstriken pelaajille tuhistavan, että ottaisitte rynkyn kouraan ja menisitte oikeasti metsään opettelemaan. On se niin väärin.

Jokaisella kirjakupalla tuntuu olevan e-kirjoilleen oma formaatti, joka tarvitsee oman laitteen. Ei riitä että on iPad ja Kindle, Akateemisen e-kirjat pakottavat hankkimaan vielä kolmannenkin romun rinnalle. Miettikää kun joutuisitte paperikirjojenkin kohdalla käymään aina ensin optikolla ennen kuin voitte mennä uuteen kirjakauppaan ostamaan pokkareita. On se niin väärin.

Tv-kanavat huutavat inkvisitiota ja TVKaistaa roviolle, mutta niillä ei tunnu tulevan mieleenkään, että voisivat yhdistää voimansa ja panna omat nettivideopalvelunsa samaan koriin. Vähän lisäherkkuja maksusta päälle, niin ei tarvitsisi niitä televisiomaksujakaan korottaa. On se niin väärin.

Helsingin keskusta on ruma ja sielun silmä kärsii. Kaupunkisuunnittelu on tietenkin eri mieltä ja yrittää vähätellä soraääniä syyttämällä tietämättömiksi. Jos kaupunki on etenkin talvella täysin harmaa, kun ei viitsitä edes suunnitella värimaailmaa loistamaan muuten kuin keskikesän vehreyden keskellä, niin tämäkin tietysti johtuu vain arvostelijan tietämättömyydestä ja ilmiselvästä sokeudesta. Niitä ruusunpunaisia laseja ilmeisesti jaetaan vain Kaupunkisuunnittelun virkamiehille. On se niin väärin.

Ensi kuussa siirretään taas kelloja siihen suuntaan, joka takaa että kertaheitolla meillä on vielä vähemmän valoa silloin kun sitä tarvitaan. Koska tärkeämpää että valoa on silloin kun kaikki nukkuvat tai ovat sisätiloissa. On se niin väärin.

Syysvitutus. Se on täällä.

Ja se vasta väärin onkin.

Suomi ei päässyt finaaliin, ja kansa huutaa nyt vielä enemmän kuinka Eläkeläiset olisivat voineet pelastaa tilanteen. No eikä olisi. Jos yritetään edes vähän etsiä tämän vuoden kisoista samankaltaista esitystä, se olisi ollut Liettuan itä-eurooppalainen funk. Menikö finaaliin? Ei. Pärjäsikö viime vuonna Aven Romale? Ei. 

Nämä jos jotkut eivät ole olleet huumoriviisut. Eläkeläishuumorilla vasta olisi tosiaankaan saanut hävetä. Kuunhuiskaajien meininki ei ehkä purrut, mutta ainakaan ei tartte myöskään tuntea alemmuutta. Esitys oli puhdas, raikas, vankasti esitetty eikä väärinymmärryksen vaaraa ollut. Lepäsi puhtaasti sen varassa pitääkö tyylistä vai ei.

Se siitä jälkipyykistä, ja pidetään huolta siitä ettei alennuta länsinaapurin tasolle. Siellä on maansuru, koska naispuoliselta Neumannilta kuulostanut tennarityttö ei mennyt jatkoon. Ruotsalaisilla on tapana saapua kisapaikoille henkseleitään paukutellen - onhan itsestäänselvää että Ruotsi on finaalissa - ja miksipä ei, koska koskaan ei ole finaalista Ruotsi jäänyt puuttumaan. Isku on varmaan ollut kova. Tukekaamme veli-ruotsalaista näinä vaikeina aikoina, meillä sentään on vankka kokemus näistä rannallejääntijutuista.

On toki muistettava, että Ruotsin viisumania on useita kertaluokkia kovempi kuin meillä, ja varmasti suureksi osaksi sen takia, että pärjääminen on aina ollut niin hyvää. Iso osa maansurusta lieneekin huolta siitä, kärsiikö Melodifestivalen, Ruotsin katsotuin viihdeohjelma, yleisökadon tällaisen takapakin takia.

En toki tämän jälkeen väitä ettenkö olisi vähän pettynyt. En tosin Suomen pärjäämättä jäämisestä, vaan koko finaaliporukasta. Moni oma suosikkini jäi nuolemaan näppejään, ja jatkoon pääsijöistäkin suosikkini ovat lähinnä sitä vankkaa peruskamaa, joka pärjää aina ja josta pidän lähinnä niiden turvallisen tuttuuden takia. Mikään erikoinen ei päässyt finaaliin. Finaalissa ainoasta vähän erikoisemmasta (siis viisuympyröissä) oikeastaan vastaavat ne, jotka ovat sinne jo ilmaiseksi päässeet: Ranska, Espanja ja Saksa. 

Olen valmistautunut syyttämään uutta pisteytyssysteemiä, josta meillä suomalaisilla on jo omista karsinnoista karvasta kokemusta. Sekä semeissä että finaalissa puolet äänistä tulee Euroopan kansalta, toinen puoli ammattilaisilta. Mehän tiedämme jo vanhastaan mihin tämä johtaa. Nina Åströmiin.

On finaalissa toki varmasti kummankin osapuolen runsaasti suosimiakin, mutta epäilen että kaikki poikkeava on jäänyt rannalle keskinkertaisuutta suosivan pistelaskujärjestelmän takia. Ja koska kansan äänet varmasti jakautuvat tasaisemmin pitkin koko viisuspektriä siinä missä ammattilaisraadit ovat väkisinkin elitistisiä ja varmemmin tietyt ala-arvoisuudet ja muottiin sopimattomat tyylit yksimielisesti pois rankkaavia, raatiäänet dominoivat yksimielisyydessään lopputulosta.

Spekulaatiotahan tämä on, mutta siksi odotankin finaalin pistelaskua ja jälkeenpäin tulevia semifinaalien pisteytyksiä. Jos olen oikeassa, on mielenkiintoista nähdä aiheuttaako se yhtään keskustelua ja minkälaista sellaista. Viisut on kuitenkin kansanjuhla monessa maassa, meilläkin jollain tapaa, hiljalleen. Nykyinen malli yrittää viedä sen meiltä pois.

Muutenkin ärsyttää, että jos asiantuntijaäänestys jää pysyvämmäksi ilmiöksi, mitä se tekee laskelmointimieliessä kisaan lähetetyille kappaleille. Kyynisesti ottaen ne ovat jo nyt infernaalista kuraa ja hirvittävää laskelmointia, mutta jotenkin vielä hyväksyn sen että yritetään mielistellä Teppo Tavista, sen sijaan että aletaan tehdä musiikkia taas elitisteille. Eiköhän Edean Aavassa ollut jo ihan tarpeeksi.